”Kesäruokaa tarjoaa kunnon väki, kunnon väki…”

 

”Toimiston” taukotila päivänvarjolla varustettuna.

Tip-tap vaan täältä Suomen tropiikista! Aamu on valjennut kauniin aurinkoisena, lämpötila on nyt 21 C ja iltapäiväksi on luvassa 31 C. Taddaddaaa!

Eilen Rouvan ohjelmaan sisältyi käynti työvoimatoimistossa ja sisustusliikkeen alennusmyynnissä. Molemmat sujuivat paremmin kuin hyvin, ja nyt meillä on terassilla löytö-fynd -päivänvarjo. Tuo musu muuten painoi viittä vaille paljon! Ja työvoimatoimistoon ei tarvitse näillä näkymin paarustaa ennen kuin marraskuussa. Jess!

Illalla söimme Herran kanssa kesän ensimmäiset uudet perunat. Ne olivat Kalannista ja ihan ok. Timo ei ole Rouvan suosikkilajike varhaisperunoissa, joten odotuksetkaan eivät olleet suuret. Kunnon keltamaltoinen Siikli on parasta.

Varhaisperunoiden keitinveteen saa sitten roiskaista kunnon satsin karkeaa merisuolaa, jotta hentoisen perunan maku jää siihen itseen eikä liukene keitinveteen. Tillin varret kevyesti murskattuina maustavat liemen ja perunat vienosti tillisiksi, jota sitten tillisilppu kypsille perunoille täydentää. Ja sitten tietysti pöytään nostetaan voita!

Meidän ”neitsytperuna-ateriamme” koostui eilen Smålannin sillistä ja grillatusta lohesta. Jälkimmäisestä vähän vinkkiä: kalafile kannattaa suolata ennen kypsentämistä. Laitoin tuon vajaan kilon lohipalasen reilusti merisuolaan noin yhdeltä iltapäivällä. Kun viideltä laitoin kalan huuhtaistuna grilliin, oli lohi mukavasti napakoitunut ja siis helppo käsitellä. Eikä suola maistunut läpi kypsässä tuotteessa, joten suosittelen kokeilemista – etenkin, kun katsoo kaupassa hintoja: lohta saa noin 7 e/kg, kun naudan ulkofile oli kiepahtanut 35 e/kg.

Smålannin sillin ohje on 1950-luvulta.

Smålannin silli kuuluu äidin bravuureihin, ja olen jopa saanut häneltä tuon kuvassa näkyvän alkuperäisohjeen. Se on leikattu Feminasta tai Damerna’s Världistä joskus 1950-luvulla niihin aikoihin, kun isä ja äiti ovat riiustaneet. En tätä itse ole kokeillut vastaavaan tarkoitukseen, mutta hyvin se minunkin miehelleni maittaa. Olen vähän päivittänyt ohjetta:

Smålannin silli

1 pak kevytsuolattua Islannin-sillifilettä suupaloiksi paloiteltuina
1-2 kesäsipulia renkaina

tomaattiliemi:
3 rkl ketsuppia (alkuperäisohjeessa on käytetty tomaattipyrettä, mutta se kaipaa sitten maustamista, joten ketsuppi on helpompi vaihtoehto vaikkei kauhean sofistikoituneelta vaikutakaan)
3 rkl rypsiöljyä
1 rkl viinietikkaa
1 rkl vettä
suolaa ja mustapippuria myllystä
ripaus sokeria

pinnalle:
1,5 dl kuohukermaa vaahdotettuna
0,5 dl kapriksia

Valmistus sujuu kuin tanssi: silliviipaleet ja sipulirenkaat ladotaan vadille ja päälle kaadetaan tomaattiliemi. Annetaan vetäytyä vaikkapa seuraavaan päivään, mutta tuntikin riittää.

Lopuksi lusikoidaan sillin päälle kermavaahtoa ja pudotellaan sille kapriksia. Tämä kuulostaa oudoimmalta ohjeessa, mutta siinä se juju juuri on. Kerma antaa puhtaan maun, ja pyöristää sillinmakua ainakin minun mielestäni huomattavasti miellyttävämmin kuin esimerkiksi majoneesi tai kermaviili. Smetanasilli on sitten eri asia.

Sillin kyytipoikana olut on kyllä ehdoton valinta. Ruisleipä olisi vielä täydentänyt tuon meidän ensiateriamme, mutta en muistanut sitä tuoda kaupasta.

Turussa vietetään tänä vuonna ensimmäisen kerran Neitsytperuna -festivaalia 18.-19.6. Varvintorilla. Tapahtuman on masinoinut Kaffeli-yhdistys, joka syntyi jossakin määrin edesmenneen Visa Nurmen työn jatkajaksi. Idea on mielestäni hyvä: suomalainen varhaisperuna kilvoittelee ihan samassa sarjassa primööriherkkuna uuden sadon parsan kanssa.

Muuten, oli merkillinen kokemus palata syömään kiinteää ruokaa tiistaina sen p-tähystyksen jälkeen. Ensinnäkään ei ollut lainkaan nälkä. Ketoosi oli ilmeisesti napsahtanut päälle jossakin tyhjennyksen vaiheessa. Toiseksi, tuntui oudolta jauhaa ruokaa suussa. Mielenkiintoista oli myös tarkkailla, mitä ruokaa ja missä järjestyksessä alkaa tehdä mieli. Piimä, ruisleipä ja tomaatti olivat Rouvan kolme kärjessä.

Ja vielä tuosta p-tähystyksestä: olipa TYKSin tarjooma parasta tähän astisista! Olisin saanut rauhoittavaa lääkitystä, mutta en tarvinnut – kiitos taitavan naislääkärin!

Nyt sitten on yrittäjäkurssi päättynyt ja ensi viikolla siirtyy web design-kurssi kesätauolle. Jonkinlaiseen loma-asentoon voisi siis suunnata, mutta Rouvan suunnitelmissa on pikemminkin työn aloittaminen. Portfolion kokoaminen webbi-hommia varten pitäisi saada käyntiin niin kauan kuin vielä Joomla!-opinnot ovat tuoreessa muistissa. Ensi viikolla kertaamme Dreamweaveria, eikä sekään tee pahaa. Myös Herran loman alkaminen vasta heinäkuun puolella tukee tätä suunnitelmaa.

Ensin kuitenkin nautimme helteisestä viikonvaihteesta. Rentoa oleilua kaikille teillekin!

Ja taas on perjantai!

Mikähän ihmeen päivityspäivä perjantaista on tälle blogi-paralle tullut? Nytkin olisi torstaina ollut mainio mahdollisuus postata, mutta enpä saanut aikaiseksi. Vaikka haitanneeko tuo, kuten sutkit savolaiset tapaavat retorisesti kyseskellä.

Nyt on Varsinais-Suomeen tullut KESÄ! Todisteena kuva meidän takametsästämme.

Tiistaista torstaihin nautiskelimme elämästä, kun Herra ja Rouva Pirkanmaalta viettivät meillä huikean hauskan miniloman. Pari päivää päksähti niin nopsasti ettei oikein ehditty edes aterioita valokuvaamaan. Haitanneeko sekään mitään?

Kylmäsavuporo-sinihomejuustohyydyke.

Tämä savuporo-sinihomejuustohyydyke sentään tallentui pikseleinä. Sapuska oli tiistai-illan alkupala, ja sen tarkoituksena oli juomahalun nostattaminen. Toimii!

Hyydykkeeseen tarvitaan:

150 g kylmäsavuporonpaistia rouheena
150 g Aura Gold-sinihomejuustoa kuutioituna
80 g purjon valkeaa osaa hienonnettuna (ison purjon valkean osan puolikas)
2 rasiaa kermaviiliä
1 rasia raejuustoa
1 dl hienonnettua persiljaa
4-5 kpl liivatelehteä
tilkka sitruunan mehua
suolaa ja mustapippuria myllystä

Tarjoiluun ruispatonkia, viinirypäleitä ja hieman kylmäsavuporonpaistia ohuina viipaleina.

Valmistus sujuu näin: sekoita kuutioidut ja hienonnetut ainekset sekä raejuusto kermaviiliin. Pehmitä liivatelehtiä kylmässä vedessä noin kymmenen minuuttia ja sulata ne sitten kiehuvaan sitruunanmehutilkkaan. Kun liivateliemi on hieman jäähtynyt, lisää se ohuena nauhana valuttaen ja voimakkaasti sekoittaen poro-juusto-seokseen.

Tarkista maku ja kaada seos kylmällä vedellä huuhtaistuun astiaan, mielellään saisi olla rengasvuoka. Jos joskus raaskin, hankin meille sellaisen silikonivuoan, josta erityisesti kaikki hyydytetyt jutut on helppoa saada irti. Anna hyytyä jääkaapissa seuraavaan päivään. Jos tulee kiire – kuten Rouvalle nyt – voi seoksen laittaa noin tunniksi pakastimeen. Pitää vain olla tarkkana ettei se unohdu sinne, koska sen sulattaminen vie sitten taas oman aikansa. Vai haitanneeko tuokaan?

Kumoa hyydyken tarjoiluvadille ja lisää ruisleipäsiipaleet sekä viinirypäleet ja muutama poronpaistiviipale. Sitten vaan ääntä kohti! Palanpainikkeeksi sopivat olut ja punaviini.

Ateria jatkui sitten blineillä (tiedetään: ovat talviruokaa) lisäkkeineen, jälkiruokakku unohtui jääkaappiin. Keskiviikon ateria aloitettiin Creme Ninonilla, joka olikin kiva uusi tuttavuus kuohuviinilisineen. Pääruokana nautimme surf&turf-annokset ja niiden lisäkkeenä grillattua tuoreparsaa tomaatti-ruccolasalaatissa sekä tietenkin hollandaisea. Jälkiruoka rakentui raparperikeitosta, mansikoista, vaniljajäätelöstä ja punssista. Slurps, oli hyvää etenkin viimemainittu!

Näkymä olohuoneesta.

Eilinen helatorstai oli mukavan lötkö palautumispäivä. Herran kanssa vedimme kunnon päiväunet, vaikka edellinen yö oli jo nukuttukin (tiistai-ilta hieman venähti).

Tänään ohjelmassa on työtä ja opiskelua, huomenna vuorossa ovat puutarhatalkoot. Terassit pitäisi pestä ja suojakäsitellä öljyllä, ja lisäksi taloyhtiö on tilannut lukuisia suursäkillisiä kuorikatetta, jota pitäisi jokaisen huushollin levittää pensaiden juurelle. Siinäpä meille puuhaa, joka nyt valitettavasti syrjäyttää ylioppilasjuhlat Naantalissa.

Salviat etupihalla.

Kesäkukkiin Rouva jo ehti viime viikolla ryhtyä. Parvekkeen marketat saivat väistyä etupihalle, kun runkoruusu sai paraatipaikan. Ruusussa ei tosin vielä ole kukkia, joten sen ikuistaminen kameralla saa odottaa.

Etupihalle istutin myös salvioita, kun niissä on niin erityinen sininen sävy.

Vielä on hyötykasvilava laittamatta kesäkuntoon, mutta Rouvan uskoo vanhaan sanontaan, ettei avomaahan kannata istuttaa mitään ennen kesäkuun kuudetta. Toisekseen en ole vielä päättänyt mitä muuta kuin chili päätyy penkkiin tänä kesänä. Viimevuotinen tomaattikokeilu ei oikein tuottanut tulosta. Tomaatteja toki tuli, mutta ne eivät ehtineet saada punaa poskiinsa kesän aikana. Säilöttyjä vihreitä tomaattejakaan en niin paljon arvosta, että toista kertaa viitsisin ryhtyä tomaattitarhuriksi!

Joskus tekis mieli…

…kunnon sisäfilepihviä.

Rouva ja Herra kuuluvat perinteiseen ”valkoihoiseen, heteroseksuaaliseen lihansyöjäheimoon”, jonka on hyvä saada ajoittain kunnon pihvi. Suosikkimme on entrecote kevyesti marinoituna, mutta nyt lähikaupan tiskissä komeilivat jääkiekon SM-kultamitalipihveiksi nimitetyt naudan sisäfilepihvit. Ne eivät olleet kooltaan tournedosta, joten varasin poikkeuksellisesti kaksi pihviä per pää, joka sitten osoittautui turhan suureksi satsiksi.

Maustevoi Rouvan tapaan syntyy näin: pehmitetään noin 50 g voita, hierotaan siihen yksi tai kaksi raastettua valkosipulin kynttä, hieman kidesuolaa, muutama rouhaisu mustapippurimyllystä ja jokunen basilikanlehti hienoksi silputtuna. Valmis voiseos kääräistään esim. leivinpaperiin ja annetaan sen kovettua jääkaapissa muutama tunti.

Tomaatti-sipulisalaatin valmistaminen lienee selvää muilta osin kuin punasipulin marinoimisen. Akseli Herlevin ohjeessa punasipuli kesytetään melko suurella sokerimäärällä, ja olen alkanut sitä nyt itsekin suosia. Herlevin ohjeessa neljää punasipulia kohti käytetään yksi desilitra sokeria, puoli desiä punaviinietikkaa ja kolme ruokalusikallista oliiviöljyä sekä tietysti suolaa ja mustapippuria. Minä laitan muut ainesosat yhtä punasipulia kohti, mutta sokeria suunnilleen kolmasosadesilitran. Ja runsaasti basilikaa!

Perunavuoat oli tämän aterian kokeilu ja uutuus. Perusohje noudattaa sveitsiläisen huippikokki Fredy Girardet’n perunagratiinireseptiä, mutta tönäsin siihen hieman juustoa. Tuotekehitys on vielä vaiheessa, sillä keksimme Herran kanssa, että juustoksi kannattaisi valita parmesaani nyt käytetyn emmentalin sijaan. Mutta tässä vedosvaiheen ohje:

n.4 isoa perunaa, mielellään Rosamundaa
1 rkl voita
n. 1 tl kidesuolaa
muutama kierros mustapippuria myllystä
muskottipähkinää suoraan kattilaan raastettuna
n. 3 dl kermaa tai kermamaitoa
n. 0,5 dl juustoraastetta

Kuumenna uuni 175 C. Kuori perunat ja kuutioi ne noin puolen sentin nopiksi. Sulata voi kattilassa ja kierittele perunakuutioita siinä hetki. Mausta perunat ja lisää kattilaan kerma. Kiehauta ja keitä hetkinen.

Voitele annosmaljat huolellisesti voilla. Lusikoi perunat maljoihin ja ripota juustoraastetta mukaan. Lisää vuokien pinnalle tilkkanen kermaa, nosta ne uunivuokaan ja uuniin. Kypsennä reilu puoli tuntinen tai kunnes perunavuokien pinnat saavat kauniin ruskean värin.

Pihvit jokainen paistakoon haluamallaan tavalla ja juuri niin kypsäksi kuin mielii. Ainoat ratkaisevat ohjeet oikeastaan ovat, että muistaa ottaa lihat riittävän varhain huoneenlämpöön ja että muistaa kuumentaa pannun kyllin kuumaksi ennen lihan laittamista siihen.

Ja siinäpä tuon aterian komponentit sitten olivatkin, kun pöytään vielä nostettiin Miss Harry. Aah, mikä viini! Herra Pirkanmaalta on esitellyt viinin meille, joten kiitokset nautinnosta kuuluvat hänelle.

Meidän perjantaiateriamme päättyi camembertiin ja mansikoihin.

Näillä eväillä jaksoimme kuppelehtia pystyssä yömyöhään. Perjantai-illoissa on ihan oikeasti oma erityinen fiiliksensä!