Juhannuspöydän antimia: Toast Skagen ja mansikkatorttu


Juhannusaterian alkupala eli lounas: Toast SkagenPöytäliina Marimekosta, kuosi on nimeltään Siirtolapuutarha.

Nyt alkaa juhannus olla lopuillaan ja huomenna palaamme arkeen. Herralla on vielä viikko töitä ja sitten lomaa luvassa. Juhannusvieraamme, Rouva Uchimurina ja juniori, suuntasivat eilen iltalaivalla Tukholmaan, ja me jatkoimme juhannuksen viettoa lähinnä televisiota katsoen ja lehtiä lukien.

Juhannusaaton aterian olin päättänyt jakaa lounaan ja päivällisen kesken niin, että alkupalaleivät nautimme lounaana. Voileivät tein rakkaan sisareni, Rouvan Pirkanmaalta antamalla Toast Skagen-ohjeella. Leivän muutin vain ruisleivästä paahtoleiväksi.

Rouva P:n ohjehan löytyy täältä blogista. Hyvin tekivät leivät kauppansa, vain Herra nyreksi jostakin syystä muikunmätiä.Viileä valkoviini toimi hyvin kumppanina.

Pääruokana nautimme grillattuja lihavartaita, jotka valelin Akseli Herlevin bbq-glazella. Lisäkkeenä tarjosin grillattua kotimaista parsaa basilikavoin kera sekä tomaatti-sipulisalaattia. Kyytipoikana maittoi Rouva Uchimurinan tuliaisviini, Miss Harry. Konsultaatiota viinivalintaan oli kuulemma antanut samainen Rouva P.

Jälkuruoaksi olin jo torstaina leipaissut ruokablogi-idolini, Matplatsenin Victoria Lindbergin ohjeella mansikkatortun. Melkoisen mukava uusi tuttavuus runsaine suklaapohjineen.

Tosin nyt tuota torttua katsellessani tulee mieleeni Johannes Kastajan verinen pää, mutta se taas johtuu siitä, että juhannusaaton rantakävelyllä kertailimme Mooses-lapsen ja Johannes K:n kohtaloita.

Eniveis, tässä ohje kesäherkkuun:

MANSIKKATORTTU RUOTSALAISEEN TAPAAN

kakkupohja:
110 g voita
2 1/4 dl sokeria
1 rkl siirappia
2 kpl kananmunaa
1 1/2 dl vehnäjauhoja
1/2 tl suolaa
1 1/2 tl vaniljasokeria
1 dl kaakaota
1 pussi Daim-rakeita (à 100 g)

voita + korppujauhoja vuokaan

täyte:
6 kpl liivatelehteä
1/2 + 1 litraa mansikoita
3 kpl kananmunan valkuaista
2 dl tomusokeria
6 dl kuohukermaa

Valmista kakkupohja: Kuumenna uuni 175°C. Vatkaa voi, sokeri och siirappi kuohkeaksi. Lisää kananmunat ja vatkaa seos tasaiseksi. Sekoita keskenään vehnäjauhot, suola, vaniljasokeri, kaakao ja Daim-rakeet. Lisää kuiva-aineseos taikinaan, sekoita jälleen tasaiseksi. Levitä taikina voideltuun ja korppujauhotettuun irtopohjavuokaan, noin 24 cm halkaisijaltaan. Paista noin 20 minuuttia.

Jäähdytä torttupohja vuoassa. Pese irtopohjavuoan reunaosa, jotta täytteeseen ei sekoitu korppujauhoja. Laita reunaosa takaisin paikalleen.

Valmista täyte: Liota liivatelehtiä noin 5 minuuttia kylmässä vedessä. Hienonna 1/2 litraa mansikoita esim. sauvasekoittimella tasaiseksi soseeksi. Vaahdota keltuaiset ja tomusokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Vaahdota kerma löysähköksi vaahdoksi. Kuumenna 1/2 dl mansikkasoseesta kiehuvaksi pienessä kattilassa. Lisää kuivaksi puristellut liivatelehdet siihen ja sulata ne. Sekoita liivateseos loppuun mansikkasoseeseen.Sekoita varovasti keltuaisvaahto mansikkaseokseenja sitten kermavaahto. Sekoita tasaiseksi.

Kokoa torttu: Kaada täyte vuokaa torttupohjalle. Anna hyytyä jääkaapissa ainakin 4 tuntia tai pakasta torttu. Sulata pakastettua torttua 4 tuntia huoneenlämmössä ennen tarjoilua. Koristele lopuilla mansikoilla ja tarjoile.

Rouvan mielestä tämä oli aika monimutkainen leivonnainen, mutta se voi johtua ruostuneista kondiittoritaidoistani. Juhannuspäivän aterialla valmistin rapaperista struudelin, ja se meni huomattavasti helpommin. Laitan ohjeen tänne, kunhan nyt ehdin.

Juhannuksen kunniaksi parvekelaatikkoon istuttamani salkoruusu salli ensimmäisen kukintonsa puhjeta. Aika hieno, vaikka reunoissa onkin jotakin röpelöä. Ruusu on ruusu on ruusu, aina.

Rouva Uchimurinan ja juniorin lähtiessä tunsin jälleen merkillistä haikeutta. Se varmasti johtuu siitä, ettemme tiedä milloin seuraavaksi tapaamme. Juniorista oli viidessä vuodessa kasvanut nuori herrasmies, joka viihtyi omissa oloissaan meidän ”ikäihmisten” vatvoessa omiamme. Jos tapaamme jälleen vasta viiden vuoden kuluttua, on juniori jo yli 20-vuotias aikuinen. No, toivokaamme, että Atlanta-Piikkiö-reitille osuu matkailua suuntaan tai toiseen pikemminkin!

Siikaa ja sitruunakastiketta

Alkukuun helteet ovat nyt vaihtuneet viileiksi sadesäiksi. Parhaillaan sataa vettä ja lämpötila on 16 C, mutta eipä tuolla nyt väliä, kun suunnitelmissa ei ole kummempaa. Tavallinen sunnuntaipäivä, saunomista, lököilyä, viihtymistä uuden Vares-dekkarin parissa ja sen sellaista.

Eilen valmistin kala-aterian, joka rakentui rapeaksi paistetuista siikafileistä, vanhan ajan sitruunakastikkeesta ja Vuolan perunoista.

Rouva siis pyörähti pitkästä aikaa Turussa kauppatorilla, ja kuinka ollakaan, vakiperunanmyyjämme Vuola Kalannista aloitteli perunasesonkiaan juuri samaisena perjantaina. Pikkukapallinen Timoa tarttui mukaan, ja täytyy kyllä myöntää, että Timoissakin on eroja. Vuolat eivät käytä maanparannuskemikaaleja lainkaan, ja perunoissa on puhtoinen, raikas maku. Siikliä tulee kuulemma vasta juhannuksen jälkeen myyntiin, mikä on pienoinen harmi juhannusvieraitammekin ajatellen…

Mutta siis tuon aterian muihin komponentteihin palatakseni: fileoin itse kaksi villisiikaa ja pyöräytin fileet ennen paistamista ruisjauho-korppujauho-seoksessa. Käytän samaista seosta myös silakoiden paistamiseen: suunnilleen kaksi kolmannesta karkeita ruisjauhoja ja yksi kolmannes korppujauhoa, mausteena suolaa ja valkopippuria. Kun kalafileet on saatu kauttaaltaan leivitetyiksi, paistan ne voi-rypsiöljy-seoksessa pinnoitetulla pannulla. Kypsät, rapeat kalafileet nostan uunivuokaan, jonka laitan uuniin 150 C lämpöön hetkeksi.

Eilen tuon hetken käytin vanhanaikaisen sitruunakastikkeen valmistamiseen. Ohjeen löysin jostakin netin syövereistä, mutta en muista enää sivustoa. Näin se kuitenkin valmistetaan:

3-4 rkl voita
3 kananmunan keltuaista
4 dl kuohukermaa
1 sitruunan mehu ja raastettu keltainen kuori
n. 1 tl suolaa
n. 2 tl sokeria
iso nippu ruohosipulia hienonnettuna

Kuumenna kasari ja sulata voi. Vatkaa erikseen kulhossa keltuaiset ja kerma, ja kaada seos sitten voikasariin. Kuumenna ja sekoita, kunnes keitos sakeutuu. Lisää sitruunan mehu ja kuoriraaste sekä sokeria ja suolaa. Maistele, ja lisää tarvittaessa molempia (sokerin määrää on vaikea arvioida). Lisää kastikkeeseen lopuksi runsaasti hienonnettua ruohosipulia. Kaada kastike paistetuille kalafileille ja viimeistele annos tillisilpulla.

Hyvältä maistui, ja Herra kiitteli tätä komboa. Paistetulle kalalle on mukavaa löytää muitakin kastikevaihteoehtoja kuin iänikuinen kermaviiliseos tai Remoulade-muunnokset.

Muuten: tein tähän blogiin nyt reseptihakemiston, joka toivottivasti toimii edes jotenkin. Yritin etsiä blogipalveluntarjoajan työkaluvalikosta ankkuri-toimintoa, mutta en löytänyt. Nyt siis jotkin ruokaohjeet avautuvat saman linkin takaa, kun reseptejä ei pystynyt erottelemaan toisistaan tuolla ankkurimerkillä.

En tiedä, kiinnostaako ketään, mutta tällä blogilla on päivittäin noin kymmenen lukijaa. Huippupäivinä lukijamäärä huitelee kahdessakymmenessä. Lukijoista enin osa on suomalaisia, mutta myös Ranskasta ja Yhdysvalloista käydään saitilla. Googlettamalla näille sivuille päätyy useimmin hakusanalla ”lihapulla”. Toivottavasti nyt siis te, lihapullaohjeen metsästäjät löydätte etsimänne helpommin!

Alkava viikko onkin jo juhannus-sellainen. Saamme iloksemme juhannusvieraita Ison Veden takaa eli blogi-kumppanini Uchimurinan jälkeläisineen. Kivaa!

Tosin Raadelman yötön yö ei ainoan kokemuksemme perusteella tarjoa ihmeempää toimintaa. Vuosi sitten tulimme juhannusaatonaattona kotiin Espoosta auto täynnä Grunge-asuntomme irtainta. Jätimme siis jäähyväiset pääkaupunkiseudulle juuri silloin. Olimme Herran kanssa niin uupuneita, että vasta juhannuspäivänä alkoi virta kulkea. Aattoiltana istuimme parvekkeella ja katselimme läheiselle kokolle vaeltavia huppeli-ihmisiä. Mukavaa katseltavaa sekin oli, omalla tavallaan.

Niin, jäimme siis vuosi sitten lomalle, ja siihen päättyi Rouvan virkaura. Suunnitelmissa on oman yrityksen perustaminen noin puolen vuoden päästä. Herra puolestaan jää tänä vuonna kesälomalle heinäkuun alussa, ja siirtyy samanaikaisesti osa-aikaeläkkeelle. Ei näemmä ole meillä vuotta ilman muutosta!

Paahtopaistia

Kuumilla säillä ruokahalu – ja etenkin ruoanlaittohalu – voi joutua koetukselle. Hyvä ja toimiva ratkaisu on ruoanvalmistuksen ajoittaminen eri päivälle kuin ruokailu. Ja tässä sarjassa paahtopaisti on verraton ruokalaji.

Kuvan paahtopaisti on valmistettu noin kilosta naudan sisäpaistia. Ihan markettikamaa, kunhan vain löytää sellaisen palan paistia, jossa lihassyyt näkyvät hyvin ja josta pystyy päättelemään leikkaussuunnan. Lievästi kolmikulmaiset palat ovat parhaita. Kovin paljon alle kilon painoista paistia ei kannata valmistaa tällä menetelmällä, mutta ainakin meidän perheessämme on huomattu, ettei paistista juurikaan jää tähdettä, joten senkin puolesta lihapalan voi valita kooltaan ennemmin hieman liian reiluna kuin vähäisenä.

Ja nyt tulee taas tylsää reseptiikkaa: ota liha huoneenlämpöön ainakin tuntia ennen suunniteltua kypsentämistä. Mitä isompi pala, sitä pidempi aika lämmetä, sisälämpötila saisi olla noin 13 C. Pyyhi liha kostealla talouspaperilla ja kuivaa sen jälkeen. Laita uuni lämpenemään 125 C.

Kuumenna pinnoitettu (lue: teflon) paistinpannu hyvin kuumaksi ilman rasvaa. Paina paistipalaa pannua vasten kaikista eri suunnista eli niin, että paistin pinta ruskistuu kauttaaltaan.

Nosta paisti sitten uunivuokaan ja laita siihen lihalämpömittari. Kypsennä paistia miedossa uuninlämmössä kunnes lihalämpömittari osoittaa 60-62 C. Tämä vie pitempään kuin uskoisi, eikä vanha hokema siitä, että tunti per kilo kypsennystä, pidä paikkaansa. Tosin, jos haluaa tehdä paahtopaistin ulkofileestä, määre pitää paikkansa. Sisäpaistista vaan tulee paljon maukkaampi paisti.

Valmista paistin kypsyessä maustepeti: ota alumiinifoliosta ja leivinpaperista reilunkokoiset viipaleet. Laita leivinpaperi foliolle ja leivinpaperille mieleisiäsi mausteita kunnon määrä. Rouvan maustesettiin kuuluvat mustapippurirouhe, merisuola, rakuuna, timjami sekä jokin valmis mausteseos, jossa on joko sellerisuolaa tai hieman natriumglutamaattia (tiedetään, tiedetään, ei kuulosta hyvältä, mutta siitä tulee umamia, joka voimistaa lihan makua). Lisäksi noin teelusikallinen sokeria mukaan.

Kieputtele lämmin paisti mausteseoksessa niin, että mausteita leviää paistiin kauttaaltaan. Kääri suojapaperi ja -folio tiukasti paistin ympärille ja jäähdytä paistia ensin huoneenlämmössä, sitten jääkaapissa. Paisti saa vetäytyä seuraavaan päivään jääkaapissa.

Ja siinäpä tuo: ennen ruokailua lihasta leikataan terävällä veitsellä ohuita viipaleita poikkisyin. Viipaleet asetellaan uudelleen paistin muotoon tarjoiluvadille, johon lisätään hillosipuleita, oliiveja, marinoitua paprikaa, mietoja chilipalkoja ja mitä nyt sitten kukin paahtopaistinsa kanssa halajaa.

Lisäkkeenä mainioita vaihtoehtoja ovat perunagratiinit, raikkaat salaatit, piprjuurella maustetut kermaviilit tai ranskankermat jne.

Meillä oli tänään lämpimänä lisäkkeenä kukkakaaligratiinia, joka näin kesän ensimmäisistä kotimaisista kaaleista valmistettuna maistuikin hyvältä. Sen ohjeessa nyt ei liene mitään kommentoitavaa: kukkakaalin nuput kypsennetään al dente-asteelle suolalla maustetussa vedessä ja ladotaan sen jälkeen voideltuun uunivuokaan. Keitinliemestä ja kermasta valmistetaan kastike, johon lisätään juustoraastetta ja kananmuna, mausteetksi muskottipähkinää, suolaa, mustapippuria. Soosi kaaleille ja 200 C noin 20 minuuttia kypsennystä uunin keskitasolla.

Muistaakseni juuri tuollaisessa kukkakaalipaistoksessa on ihmiselle aivan optimaalinen aminohappokoostumus, jos noista asioista nyt on kiinnostunut. Superruokaa siis.

Hellepäivän jälkiruokana ylivoimainen on tuoreesta ananaksesta, mansikoista ja vesimelonista rakennettu hedelmäsalaatti. Kerrassaan hyvää ja mukavasti nesteitä liikkeellelaittavaa muonaa.

Vaikka Rouva talvipakkasilla pyhästi päätti, että kesällä en kuumuudesta valita, niin kauhean kaukana tuon lupauksen murtaminen ei ole. Jos edes vähän tuulisi, niin olo olisi helpompaa. Viikonloppuna tämä vielä menettelee, kun ei tarvitse tehdä mitään, mutta työpäivinä ihoon liiskautuneet nihkeät vaatteet eivät tunnu mukavilta. Jokin kaislahamonen voisi toimia, mutta siinä olisi ympäristölle ehkä hieman liikaa kestämistä…