Otsikko kuulostaa nyt kyllä joltakin Tarzan-kirjasarjan osalta: ”Pataleipä ratsastaa jälleen” tai ”Pataleivän poika”, mutta menkööt näin. Päädyin nimittäin kehittelemään kauraisen pataleivän reseptiä – ja sehän tuntuu toimivan!

Idea lähti liikkeelle alkuvuoden Soppa365-sivuston bannerista, jossa kehuttiin kaurajauhoista leivottua pataleipää. Satuin aikoinaan kokeilemaan tuota ohjetta, kun se julkaistiin Glorian Ruoka&Viini -lehdessä. Leipä ei miellyttänyt minua rakenteeltaan, maku oli muistaakseni ihan ok.

Jokseenkin samoihin aikoihin tammikuussa hehkutettiin taas ruokahävikkivinkkejä ja puurontähteiden hyödyntämistä leivän leipomisessa. No, meillä ei sattunut olemaan puuronjämiä, joten kiehautin taikinaliemeksi löysän kauravellin ja alustin taikinan siihen. Bingo!

Ihan yleisesti tunnettu juttuhan on se, että höyrytetyt viljahiutaleet sitovat itseensä nestettä ja pitävät leivän pidempään mehevänä. Tässä sekin toimii, mutta ilman sellaista tikkuisuuden tuntua, jota etenkin isoista hiutaleista jää.

Vielä yksi kehitysajatus oli se, että leipää ei tarvitse kypsentää padassa, vaan tukeva kattilakin toimii ”dutch oven”-menetelmässä. Tässä siis resepti, joka on pariin kertaan kokeiltu:

PATALEIPÄ 2.0

5 dl vettä
1 dl kaurahiutaleita
1,5 tl suolaa
10 g hiivaa
8 – 8,5 dl vehnäjauhoja

Mittaa vesi kattilaan, lisää kaurahiutaleet ja suola. Kuumenna seos kiehuvaksi jatkuvasti sekoittaen. Keitä noin kahden minuutin ajan. Jätä seos jäähtymään.

Kaada kauraliemi laakeaan kulhoon. Lisää joukkoon hiiva, liuota se. Lisää jauhot kahdessa erässä ja sekoita taikina tasaiseksi. Peitä taikina tuorekelmulla niin, että siihen ei jää kosketuspintaa ilman kanssa. Peitä taikinakulho vielä leivinliinalla ja jätä huoneenlämpöön kohomaan 12–18 tunniksi.

Leipomispäivänä ota reilu pala leivinpaperia ja ripottele sille jauhoja. Kumoa taikina leivinpaperille ja kääntele sitä taikinalastalla/nuolijalla muutamaan kertaan samalla taikinaa kokoillen. Idea on siis se, että taikinaa ei alusteta. Jätä taikinamöykky lepäämään noin puoleksi tunniksi tuorekelmulla tai leivinliinalla peitettynä.

Jauhota kohotuskori huolellisesti ja nosta taikina siihen.  Peitä leipäkori leivinliinalla ja anna leivän kohota noin tunnin ajan.

Noin kolmen vartin kuluttua laita leivän paistamiseen tarvittava kattila tai pata kansineen uuniin, ja kuumenna uuni reiluun 230 C asteeseen. Pata saa kuumentua uunissa noin puoli tuntia.

Ota pata uunista ja kippaa kohonnut taikina pataan. Peitä pata kannella ja paista noin 20 minuuttia. Ota sitten kansi pois, nosta uunin lämpötila 250 C ja jatka paistamista vielä noin 20 minuutin ajan tai kunnes leivässä on hyvä väri. Loppuvaiheessa uunin voi jo kytkeä pois päältä.

Ota leipä padasta, jäähdytä ja nauti voin kera.

Nostatuskori on tosi kätevä apu leivän siirtelyssä. Tästä olen jo aiemmin tehnyt oman postauksensa (klik). Lisäksi leipään muodostuu kaunis raidallinen pinta :)!

Leivän rakenne on ehkä inan tiiviimpi kuin perinteisessä pataleivässä, mutta ihan tyydyttävä kuitenkin. Ja leipä säilyy hyvänä pitkään. Paitsi jos se tulee syödyksi…

Leivän leipomisesta – tai pikemminkin leipomattomuudesta – kirjoittaa Saku Tuominen uudessa teoksessaan ”Kaikki mitä olen oppinut hyvästä ruoasta”.

Tuomisen mukaan leivän leipomiseen liittyy ”omavaraisuuden illuusio”: pienikin määrä omavaraisuutta tuo valtavan määrän iloa. ”Kun käsittelee jotain, mitä on itse kasvattanut tai pyytänyt, arvostus raaka-ainetta kohtaan nousee aivan uudelle tasolle, olipa kyse vihanneksista, hedelmistä, yrteistä tai kaloista”. Allekirjoitan ajatuksen! Ja arvostan Tuomista siitä, että hän rehellisesti kertoo ettei leivo itse muuta kuin jääkaappisämpylöitä. Täytyisi varmaan itsekin kokeilla niitä ja penkoa esiin Sikke Sumarin resepti.

Muutenkin pidin tästä lukukokemuksesta, suosittelen lämpimästi. Eipä noita omia ruokafilosofioita tule mietittyä arkisissa keittiöpuuhissa. Ja jotakin olen jo ottanut opikseni Sakun ajatuksista: olemme ryhtyneet syömään ihan perusvihersalaattia yksinkertaisen oliiviöljykastikkeen kera. Että se onkin hyvää.

Olemme olleet Herra R:n kanssa osan päättyneestä viikosta ainakin semisti lomalla. Ja voi jehna minkälaiset lomailusäät olemme saaneet tänne Raadelmaan – kuvassa vähän näkymiä eiliseltä kävelyreissulta (ranta on normaalisti kuiva tuohon vasemmalla näkyvään leikkitelineeseen asti).

Aivan pöyristyttäviä myrskyjä suunnilleen joka toinen päivä ja räikeätä kevätaurinkoa niinä toisina päivinä. Jolloin on iskenyt kammottava ahdistus likaisista ikkunoista ja nuhjuisesta kodista. Pidetään nyt kaikki varpaat ja sormet ristissä sille, että talvi lopulta jättäisi tulematta ja siirryttäisiin tästä kestomarraskuusta vaikka kestohuhtikuuhun.

Tänään on siis tuo sääversio ”aurinkoinen” ja senpä takia kohtapuoliin läsäytämme tulipalloomme braasun. Rouva R:n kokeilukeittiössä testataan karitsan kareeta grilli+uuniversiona. Kuulemiin siis!