Meille on muodostunut vuosien mittaan viikonloppujen ruokailutavaksi nauttia ydellä aterialla jotakin vähän parempaa ruokaa, yhdellä jotakin sesonkiruokaa ja yhdellä lievästi mättöä. Usein tuo viimeksi mainittu ateria osuu perjantaihin, ja niinpä suosittelen huomiseksi pikkaisen parempaa kanakoria. Tarkemmin ajateltuna se sopisi mihin tahansa noista mainitsemistani kategorioista… 🙂

 

Kanakorin ydin on tietysti rapea kana ja hyvät ranskanperunat. Valmistin meidän annoksemme kanapalat Naapurin Maalaiskanan Rapeista fileeviipaleista, jotka on maustettu ”Spicy and Crispy”.

Mikään ei voisi olla helpompaa: otat kanapalat huoneenlämpöön varttia ennen valmistamista, kuumennat paistinpannu, lisää tilkan rypsiöljyä ja paistat fileeviipaleet kypsiksi. Aikaa kuluu peräti toinen vartti! Ja kanapalat ovat juuri niin rapsakoita ja sopivasti maustettuja ettei kannata itse ryhtyä alkuunsakaan räpläilemään panerointien ja maustamisten kanssa.

Ja koska aikaa ja vaivaa säästyy, voikin valmistaa paremmat lisäkkeet itse: kotitekoiset ranut/lohkoperunat, ketsupin ja dipin. Tadaa, kuinka hyvää!

Aloitetaan vaikka ketsupista: meille oli jäänyt jostakin syystä hyviä kotimaisia tomaatteja pyörimään vihanneslaatikkoon. Ne olivat jo parhaat päivänsä nähneet, mutta en todellakaan raaskinut nakata niitä menemään. Valmistin helpon ketsupin hillosokerin avulla.

Helppo ketsuppi

noin 0,5 kg tomaatteja (pehmenneitä)
1 kpl salottisipulia
0,5 kpl mietoa chilipalkoa
1 dl vettä
0,5 dl kuivaa valkoviiniä
1 tl suolaa
mustapippuria myllystä
0,5 dl hillosokeria
1 rkl väkiviinaetikkaa

Lohko tomaatit kattilaan, niitä ei ole pakko kaltata. Lisää kuorittu ja hienonnettu salottisipuli ja huuhdeltu, siemenetön chilipalko. Lisää vesi ja valkoviini. nosta seos keihuvaksi. Keitä, kunnes tomaatit soseutuvat. Jäähdytä seosta hetki ja jauha se sitten hienoksi sauvasekoittajalla. Lisää suola ja mustapippuri, ja keitä edelleen kunnes seos on sopivan sakeaa. Tarkista maku ja lisää hillosokeri. Keitä vielä kymmenisen minuuttia. Lisää lopuksi väkiviinaetikka. Tölkitä sose kuumana kuumiin tölkkeihin ja sulje tölkit heti. Säilytä kylmässä.

Sitten vuoroon lohkoperunat. Ohjeen bongasin joskus viime syksynä muistaakseni ”Me naiset”-lehdestä ja olen näitä valmistanut lukuisia kertoja. Muokkasin tietenkin vähän ohjetta, ja nyt olen valmistanut näitä FREX-perunasta. Kannattaa kokeilla tuota uusperunalajiketta, jos osuu kohdalle. Aivan mielettömän herkullisia perunoita – niissäkin on siis eroja!

Rapeat lohkoperunat

6 kpl isoa Frex tai Rosamunda-perunaa
vettä ja suolaa keittämiseen

½ dl rypsi- tai oliiviöljyä
noin 1 tl suolaa

Kuori ja leikkaa perunat isoiksi lohkoiksi. Keitä kiehuvassa, runsaassa suolalla maustetussa vedessä 5 – 10 minuuttia. Valuta hyvin ja anna jäähtyä täysin, ainakin muutaman tunnin ajan.

Kuumenna uuni 225 asteeseen. Laita leivinpaperi uunipellille ja lorauta öljyä päälle. Lisää perunat ja mausta suolalla. Paahda, kunnes perunat saavat kauniin kullanruskean värin. Kääntele perunoita välillä. Paistoaikaa on hyvä varata noin puoli tuntia. Tarkista maku ja lisää pinnalle sormisuolaa makusi mukaan.

Kas näin. Tuon dipin tempaisin ihan ohimennen:

Chilidippi

0,75 dl majoneesia
0,75 dl creme fraichea
0,5 dl hienonnettuja (mietoja) jalapenoja
tilkka sitruunan mehua
liraus juoksevaa hunajaa
suolaa ja mustapippuria myllystä
tuoreita yrttejä maun mukaan (korianteri, lehtipersilja tms)

Mittaa ainekset yrttejä lukuunottamatta sekoituskulhoon. Sekoita ja tarkista maku. Nosta jääkaappiin vetäytymään. Tarjolle tuodessa lisää hienonnettuja yrttejä.

Tässä vielä Naapurin Maalaiskanan rapeat fileeviipaleet. Kuten kuvastakin näette, Naapurin Maalaiskanan valmiiksi maustetut tuotteet on valmistettu kuivamaustein eli sellaista ällöä ketsuppikiisseliä ei tarvitse raahata kotiin. Kannattaa aina tarkkailla tuota lihapitoisuuden määrää, se on helppo mittari kanajalosteen laadusta. Lisää laatuasioista löytyy täältä (klik).

Iso plussa vielä näille Naapurin Maalaiskana-tuotteille pakkauskoosta: tuo 300 g on meille kahdelle juuri passeli määrä. Lisäplussaa tulee parhaillaan siitäkin, ettei tuotteissa ole kanan nahkaa mukana, koska Herra R.:n jalkavaivojen vuoksi kokeilemme kihtipotilaan ruokavaliota.

Nyt ollaan päästy taas siihen vaiheeseen talvea, että vihreän kaipuu on ihan piikissään. Onneksi on näitä yrttejäkin, joilla saa tyydytettyä vihreän himoaan. Ja antavathan ne kivaa pirteyttä ja raikkautta myös ruokiin.

Ensimmäistä kertaa vuosikausiin sain aikaiseksi vaihtaa viherkasveihimme mullat. Nämä ovat muutenkin ihmeen sitkeitä yksilöitä, yleensä saan tapettua kasvit muutamassa kuukaudessa. Tuo kilpipiileakin on revähtänyt leviämään.

Ja huomaatteko: pestiin ikkunat! Nyt näkee taas taivaan väritkin!

Tulee ihan kesäinen olo!

Belliksestä muistuu jostakin syystä mieleen ajat Sussexissa.

Olen aivan hurmaantunut Marimekon tämän kevään uutuuskuosiin ”Apilainen”.  Siinä on jotakin ihanaa 1970-luvun fiilistä.

Tässäpä taas pälinää ja ruokavinkkiä kerrakseen. Kuulemiin!