Joku Turun alueella vaikuttava mainostoimisto on keksinyt ärsyttävän sloganin: kenties paras lounasravintola/rengasmyymälä jne. No, tässäpä kenties paras raparperipiirakan ohje. On se. Kenties 🙂
Yritin kasvattaa raparperia meidän pihalla, mutta eihän se onnistunut. Kasvi kitui aikansa ja päätyi jorpakkoon. Olemme siis ostoraparperien varassa, mutta hyvää niistäkin saa aikaan.
Kuten tämän piirakan. Sen ohje on muunnos jonkun vuoden takaa ranskalaisesta omenapiirakasta. Taikasana reseptissä on mantelimassa.
Tuo jalallinen kakkuvati on Ikeasta. Aika ranskalaisvaikutteinen sekin.
Raparperi-mantelimassapiirakka
pohjataikinaan:
125 g huoneenlämpöistä voita
0,5 dl sokeria
1 kpl kananmuna
3,5 dl vehnäjauhoja
täytteeseen:
n. 8 dl kuutioitua raparperia
150 g mantelimassaa
3 kpl kananmunia
1 dl kermaa
0,75 dl sokeria
pinnalle:
n.0,5 dl aprikoosimarmeladia
Valmista pohjataikina: mittaa ainekset monitoimikoneen kulhoon ja sekoita taikina tasaiseksi. Levitä taikina leivinpaperilla vuorattuun irtopohjavuokaan. Painele taikinaa myös vuoan reunoille. Nosta vuoka jääkaappiin noin puoleksi tunniksi.
Valmista sillä välin täyte: raasta mantelimassa kulhoon. Lisää joukkoon kananmunat, kerma ja sokeri, sekoita tasaiseksi. Huuhtele ja kuori raparperit. Kuutioi ne ja lisää täytteeseen.
Laita uuni kuumenemaan 225 C.
Ota vuoka jääkaapista ja pistele taikinapohjaa haarukalla. Levitä mantelimassaseos piirakkapohjalle. Nosta irtopohjavuoka leivinpellille ja uuniin.
Kypsennä noin 30 minuuttia. Kun piirakan täyte on asettunut, levitä piirakan pinnalle aprikoosimarmeladi. Laita piirakka vielä hetkeksi uuniin ja levitä marmeladia sen jälkeen leivinsiveltimellä tasaisemmaksi.
Anna raparperipiirakan jäähtyä kunnolla, mielellään seuraavaan päivään. Tarjoa vaniljakastikkeen tai kermavaahdon kera.
Olemme yrittäneet virittäytyä kesäisiin tunnelmiin. mutta hankalaa se on. Tämä kylmyys! En tiedä, onko se tuo meri, joka hohkaa kylmää, vai onko vaan muuten kylmin kevät miesmuistiin.
Kesäkukat sain sentään istutettua. Tuo renkailla kulkeva kasvikori on Stockmannilta, siistiä työtä ja näppärä. Kaksi osiota korista on omistettu kukille, yksi yrteille. Rosmariinia, basilikaa ja minttua yritän saada kasvamaan. Saapa nähdä, miten käy.
Paahteisella etelän- ja lännensuuntaisella terassillamme eivät tahdo kukat viihtyä. Paitsi pelargonia, joka tämäkin on. Se on jokin muunnos perinteisestä pelakuusta.
Vaan jos tämä kylmyys jatkuu, voivat kasvit hyvinkin jaksella. Rouva ei. Villasukat pitää nytkin etsiä jalkoihin.
Mukavaa toukokuun viimeistä viikkoa ja kuulemiin Raadelmasta!
Herkulliselta kuulostaakin. Kysyn kuitenkin, onhan omenat reseptissäsi vaihtoehto raparperille? Yritäpä vaan omaa raparperia. Kolmen raparperitaimen kuokeminen ja sen jälkeen kolmen vuoden sitkeä kasvatus neljännen taimen kanssa, opetti kärsivällisyyttä ja mullan lappamista raparperin juurelle. Nyt kerään ensimmäiset raparperivarret omalta karun karulta saareltamme kivilohkareiden välistä. Hyvää toukokuun loppua sinnekin.
Kiva kuulla, ettei rapraperi olekaan sarjaa ”kaikkihan sen saavat kasvamaan”. Kyllä ei meillä onnistunut. Omenat (sellaiset hapokkaat kotimaiset) ja raparperi toimivat hyvin – ja muuten melkein kaikissa ohjeissa ne voi korvata toisillaan. Paitsi sitten sellaiset sitkaat syysraparperit, hyh, ne saa jättää käyttämättä.
Aurinkoisia kevätpäiviä teille sinne itäisempään Suomeen!
Näyttää ja kuulostaa kyllä ihan parhaalta;D
Kiitos 😊! Kauniisti sanottu!
mikä yrttilaatikko nimim näkövikako ( mennyt tämä ohi ehkä siksi etten ole oikein rapaperin ystävä, eikä meilä edes kasva:)
Aa, tarkoitat varmaankin istutuskoria! Se on siis kolmijakoinen, tai kolmilokeroinen, miten vaan. Laitoin päätylokeroihin markettoja ja keskimmäiseen yrtit. Ne ovat siis lievästi markettojen katveessa, ja ajattelin, että sietäisivät paremmin aurinkoa sijoitettuina vähän varjoisempaan kohtaan lootaa.