Yritin keksiä tähän alkuun jonkin syysmyönteisen lauseen, mutta ei onnistunut. En kerta kaikkiaan pidä syksystä. Onneksi tätä kestää vain rajallisen ajan.

Onhan syksyssä se hyvä puoli, että perinteiset kotikeittiön kasvisraaka-aineet ovat parhaimmillaan. Juurekset ovat meheviä ja makeita, samoin sipulit. Yrtitkin jaksavat vielä ulkoilmassa ja säilyvät viikkotolkulla. Ja sitten ovat ilona tietenkin metsän antimet: on marjoja ja sieniä ja ties mitä.

Viilenevät kelit kannustavat myös lämmittämään uunin. Pidempään blogiani seuranneet tietävät, että Rouva Raadelma iskee melkein kaikki ruoat ennemmin tai myöhemmin uuniin, kun lieden ääressä ruoan katkuissa seisoskeleminen ei nappaa. Tämän järkyttävän aasinsillan jälkeen esittelen rapean uunipossun valmistusohjeen.

Rapeaa possunfileetä ja uunijuureksia

noin 1 kg possun ulkofileetä, jossa saisi olla noin 1 cm silavaa
n. 1 rkl hiutalesuolaa
n. 1 rkl kuivattua rosmariinia
mustapippuria myllystä

uunivuokaan: vettä

Hanki sellainen possun ulkofileepala, jossa on reilu kerros silavaa. Parhaiten tällaista lihaa löytyy (yllätys-yllätys) lihakaupasta. Vaikka silava tuntuu ajatuksena vähemmän houkuttavalta, antaa se ruokaan mehevyyttä. Käytännössä silava sulaa paistovaiheessa eli ei ole pelkoa suuhun osuvatsa löllyvästä läskipalasta.

Leikkaa silavakerrokseen reilun senttimetrin uurrokset niin, että pintaan muodostuu ristikko. Nosta possunfilee uunivuokaan ja hiero mausteseosta lihan pintaan niin, että enin osa jää silavakerrokseen. Anna lihapalan maustua ja samalla lämmetä huoneenlämmössä puolisen tuntua.

Kuumenna uuni 250 C. Nosta vuoka uuniin ja aloita kypsentäminen uunin yläosassa. Kun lihan pinta alkaa ruskistua, laske lämpötila 150 – 175 C ja siirrä possu uunin alatasolle. Kaada uunivuokaan tilkka kiehuvan kuumaa vettä, jotta paistos ei kärytä.  Jatka kypsentämistä kunnes lihan sisälämpötila on noin 75 C ja se läpikotaisin kypsää.

Jos lihapala on reilusti yli kiloinen, voi uunin lämpötilaa pitää korkeammalla pidempään. Ideana on se, että possun fileen pintaan muodostuu rapea ja maukas kerros ja sisäosa jää melko miedoksi.

uunijuureksiin:

3-4 kpl isoa, jauhoista perunaa
1 kpl iso palsternakka
3 kpl porkkanaa
2 kpl sipulia
½ kpl mukulaselleri
merisuolaa ja mustapippuria myllystä
noin 0,5 dl rypsiöljyä
tuoreita yrttejä oman maun mukaan: timjamia, rosmariinia, rakuunaa

Pese ja lohko perunat (ei tarvitse kuoria). Pese, kuori ja paloittele palsternakka, porkkanat, sipulit ja selleri. Levitä juurekset erilliselle uuunivuoalle ja mausta ne. Hiero lopuksi öljyllä.

Nosta vuoka uuniin siinä vaiheessa, kun liha on ruskistunut ja uunin lämpötila lasketaan noin 175 C. Kääntele juureksia aika-ajoin. Kypsymisaika on noin tunti. Viimeistele juurekset tuoreilla yrteillä ja tarjoa possun fileen kanssa. Kasvikset ovat niin meheviä, että mitään kastiketta ei tarvita.

Jos possun fileetä jää, maistuu se hyvältä kylmänä leikkeleenäkin. Ja arvatkaapa, miltä tuo rapea pinta maistuu? (anteeksi vegaanit)

Eikös ole muuten kaunis tarjoiluvati? Ja tuo musta uunivuokakin on ihan ehdoton. Poikkesin vähän paikallisessa Heirolin myymälässä…

Possuaterian jälkiruoaksi sopisi vallan mainiosti kupillinen kahvia ja pala puolukkaista pannacotta-piirakkaa. Tämä oli kyllä hyvää, ja kaikki kunnia reseptin löytämisestä kuuluu Himoleipuri-blogin (klik) Leilalle, joka on kurssikaverini kotitalousopettajan koulutuslinjalta.

Leila on nyt perustanut gluteenittomiin leivontaohjeisiin keskittyvän blogin. Siellä todellakin kannattaa vierailla inspiroitumassa leipomisesta – siitä viis, tarvitseeko gluteenittomia reseptejä vai ei :)!

Leilan ohjeissa on paljon niin ihania oivalluksia, että alkaa pakostakin jauhopeukaloa kutitella. Ihan vaan kokemusasiantuntijana mainitsen sinihomejuusto-ananaspiirakan, jonka ohjetta Leila viritti huolellisesti ja  jota opiskeluaikoina syötiin ihan tuelta. Aah…

Mutta tässä siis reseptiin, josta rakas mieheni innostui aivan simona. Hän kun pitää kaikesta happamasta, kuten puolukoista ja minusta.

Puolukka-pannacotta piirakka

pohjaan:
2 dl kaurahiutaleita
2 dl vehnäjauhoja
1 tl vaniljasokeria
125 g voita
0,5 dl siirappia
ripaus suolaa

täytteeseen:
2 dl puolukkahilloa
2 dl puolukoita

pannacottaan:
4 kpl liivatelehteä
kylmää vettä pehmittämiseen
4 dl kuohukermaa
0,5 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
2 dl kreikkalaista maustamatonta jogurttia

koristeluun: puolukoita, puolukan varpuja

Sekoita pohjan kuivat aineet kulhossa. Sulata voi, lisää se ja siirappi mukaan. Sekoita taikina tasaiseksi. Anna turvota hetken.

Levitä irtopohjavuoan (Ø 20 cm) pohjalle leivinpaperi. Voitele vuoan reunat. Painele taikina ohueksi kerrokseksi vuoan pohjalle ja reunoille. Anna taikinan jähmettyä jääkaapissa.

Paista pohjaa 200 asteisessa uunissa noin 15 minuuttia. Jäähdytä, irrota vuoasta ja siirrä tarjoiluvadille.

Laita liivatteet kylmään veteen pehmenemään.

Mittaa kattilaan kerma ja sokeri. Kuumenna kiehuvaksi sekoitellen. Purista liivatteista pois ylimääräinen vesi ja liuota ne kuumaan kermaseokseen. Lisää vaniljasokeri ja jäähdytä pannacotta huoneenlämpöiseksi.

Lisää jäähtyneeseen seokseen jogurtti ja nosta kulho jääkaappiin, jotta massa alkaa hyytyä. Tarkkaile hyytymistä.

Sekoita puolukat puolukkahilloon ja evitä torttupohjalle. Lisää pannacotta –seos pienissä erissä hillokerroksebn päälle.

Nosta peitettynä jääkaappiin jähmettymään mieluiten yön ajaksi.

Koristele leivonnainen puolukoilla ja puolukan varvuilla ennen tarjoilua.

Kuvasta näkyy, kuinka hienosti pannacotta-kerros leikkautuu. Puolukka maistuu puhtaana. Ihan bingo!

Itse asiassa pannacotta-puolukkatorttu liittyy epäsuorasti Rouva R:n työjuttuihin, samoin kuin tämä ”Great Ball of Fire”. Tarvitaan vähän Lappi-tunnelmia lähtemättä reissuun, ja näinhän se järjestyy. Herra R. käytti vempeleen kokoamiseen pari päivää, kun piti vähän purkaa ensimmäistä versiota. Vaan olipa tuo vaivan väärti, kiitos kultaseni ❤

Näissä tunnelmissa edetään siis syksyä. Toivottavasti loppusesonki sujuu mukavammissa merkeissä, meillä kun on ollut vähän kaikenlaista kremppaa kiusanamme. Syksyn v-käyrä on ollut ajoittain ihan tikissä. Vaan parin kuukauden kuluttua aletaankin haaveilla keväästä, jee!

Kuulemiin siis!