Uuniracletten ohje osui silmiin uusimmassa Glorian Ruoka&Viini -lehdessä, ja pitihän sitä kokeilla! Tässäpä kiva ja helppo ateria niin hiihtolomalaisille kuin kaikille muillekin juuston ystäville.

Raclette-grilli tai miksi sitä nyt kutsutaankin, löytyy meiltäkin, mutta racletten valmistaminen suoraan annosvuokiin tai blinipannuihin on ainakin minulle ihan uusi idea. Ja toimii aivan yhtä hyvin kuin grillikin, suosittelen.

Ihan vähäsen muuttelin lehden reseptiä, sillä mielestäni maustekasviksia ei kannata kuumentaa juuston kanssa, vaan tarjota erikseen. Makuasioita toki!

Uuniraclette

8 – 12 kpl puikulaperunaa
vettä ja merisuolaa kypsentämiseen
noin 100 g kylmäsavuporoa tai muuta vastaavaa
noin 1 dl hillosipuleita
noin 1 dl mietoja pepperoneja (säilyke)
1- 2 kpl mauste- tai suolakurkkua
noin 1 dl kirsikkatomaatteja
noin 400 g hyvää raclettejuustoa

vuokiin: nokare voita

Kuori puikulaperunat ja kypsennä suolalla maustetussa vedessä. Puikulaperunat kypsyvät yllättävän nopeasti ja hajoavat herkästi, joten kannattaa vahtia niitä! Valuta keitinvesi ja kuivata kypsät perunat jäähtyvässä kattilassa.

Paloittele kylmäsavuporo annospaloiksi.
Valuta maustekasvikset ja laita tarjoiluastioihin.

Viipaloi juusto.

Kuumenna uuni 250 C. Laita uuninkestäviin annosvuokiin tai vaikkapa blinipannuihin nokare voita, ja nosta ne hetkeksi uuniin. Nosta vuoat uunista ja jaa niihin perunat. Laita hetkeksi takaisin uuniin.
Nosta vuoat uudellee uunista ja laita annosvuokiin juustoviipaleet. Jatka kypsentämistä noin 15 minuutin ajan tai kunnes juusto on sulanut perunoiden päälle.

Nosta vuoat uunista ja lisää mieluisia maustekasviksia sekä kylmäsavuporoa. Nauti välittömästi. Kyytipoikana maistuu viileä, kuiva valkoviini, esimerkiksi 50¤Riesling 2016.

Tällainen ”kunnon” poronpaistipala olisi tietysti sopinut viipaloitua leikkeleversiota paremmin, mutta Pirkka-porollakin pärjättiin hyvin. Puikula ja poro ovat kyllä ihan ehdoton makupari.

Valmistin meidän uuniraclettemme pienissä keraamisissa annosastioissa. Löytyipä muutaman vuoden takaiselle Avelia-löydöllekin käyttöä. Ovat nököttäneet kuvaustarvikekaapissani likimain pistämättöminä.

Kuvaustarvikkeiden kautta pääsenkin rakentamaan aasinsillan blogihiljaisuuteeni. Loppusyksy ja alkutalvi ovat kuluneet leipätöissä, joissa tuotan ruoka-aiheista sisältöä niin sosiaaliseen mediaan kuin ruoka-alan ammattilaisillekin. Jotenkin työ syö innon valokuvata ja kirjoitella ruokajuttuja vapaa-ajalla.

Lisäksi tämä valoton vuodenaika taitaa tökkiä kaikkia ruokabloggareita, vai olenko ainoa ”valovammainen”?

Tammikuu on muutenkin inhokkikuukauteni, mielelläni nukkuisin joulusta suoraan helmikuuhun. Nämä ihanat aurinkoiset päivät virittävät aivan toisiin tunnelmiin jo aamusta.

Vaan nytpä jatkamme Herra Raadelman kanssa hiihtolomailua! Isäntä juuri palasikin hiihtämästä – minulla sukset eivät tunnetusti toimi, joten työnjako latuhommien suhteen on selkeä.

Aurinkoista helmikuuta itse kullekin!