Viikko vielä – tai enää juhannukseen! Eipä uskoisi, mutta niin kalenteri näyttää. Tässäpä vinkki juhannusjuhlintaan: hajotettu voileipä.
Meillä oli atomeiksi vedetty voileipä vapputarjoiluna, ja havaitsin sen niin toimivaksi, että taidan tehdä uusiksi juhannuksena. Idea on lähtöisin tietenkin Finnjävelin uusio-karjalanpiirakasta.
Tosin en mennyt ihan yhtä pitkälle hajotuspuuhissa, mutta kyllä tuosta viime juhannuksen smörrebröd-tarjottimen ainekset löytyvät, ainakin melkein:
Maksapasteija taitaa puuttua…
Meidän hajotettu voileipämme piti sisällään muikunmätiä, punasipulia ja smetanaa. Kananmunat ja katkaravut sopivat yhteen, eikä tuo Piipanojan kylmäsavustettu kirjolohikaan hassummin istu edellisiin. Kylmäsavuporolle on kaveriksi ladattu smetanaista sienisalaattia, suoraan Kupittaan CM:n kylmähyllystä 🙂
Leiväksi sopii niin rukiinen kuin vaaleampikin. Nuo aiemmassa kuvassa vilahtaneet patongit on muuten leivottu rapeiden vehnäsämpylöiden ohjeella. Toimii!
Kyytipoikana oli vapputarjoilussa tietenkin skumppaa, mutta oluellakin olisi voitu mennä (ja jopa snapsilisällä).
Seuraavana aamuna sekoitin loput mädit, sipulit, kananmunat, katkaravut ja smetanan, ja niinpä oli ”dagen efter”-tarjoilu valmiina.
Vähän samankaltaisia ajatuksia perinneruoka-annosten tarjoilemisesta uudella tavalla tuntuu olevan ruotsalaisillakin. Tämä kuva on ELLE Mat&Vin-lehdestä, johon en ollut aiemmin törmännytkään. Nyt se tarttui käsiin markettireissulla.
Hyvältä vaikutti niin lehti kuin tuo gubbrörän ripotteleminen tarjoiluvadille. Etsimättä tuli kyllä mieleeni Kaskis ja Erik Mansikan kalaympyrä!
Olen täysin vietävissä, jos lautaselle kasataan hyvää muikunmätiä, smetanaa ja punasipulisilppua. Vastajauhettua mustapippuria päällee ja nirvanaan…
Vielä yksi näkökulma tähän smörrebröd-koosteeseen: jos on tulossa vieraita, joiden ruokavaliovaatimuksista ei ole ihan varma, toimii tällainen ”noutopöytäleipäily” paremmin kuin hyvin. Allergiset ja närppijät saavat osansa ilman erillishuomiota.
Kun nyt tähän aiheeseen kajosin, on pakko nostaa esille itseäni risova asia: mistä lähtien kodin vierastarjoiluihin on alettu suhtautua kuin ravintolaruokailuun? Ilmoitetaan (toki hyvissä ajoin) ennen visiittiä, että näitä ruokia emme sitten syö, voitko ottaa huomioon (poislukien siis aidot, todetut allergiatapaukset, eivät ns. ”mutu”-sairaudet). Grrrrr. Eipä ihme, jos kutsuja ei kuulu.
Tällä viikolla Herra R. ilmoitti, että pihan muutostyöt ovat nyt valmiit. Hommasimme alapihalle vielä rautayrttiamppelin ja vaihdoimme kulahtaneet orvokit tähtisilmiin. Kesä saa siis alkaa ihan koska vaan!
Oikein mukavaa alkavaa viikonloppua!
Rouva Raadelmasta 
Trendipelleruokailijat -tonton-ruokavalioineen ärsyttävät. Monesti keliakiaakot ja oikeasti allergiset eivät pidä suurta meteliä vaivastaan vaan äänessä ovat nämä ”minä en gluteenia/maitotuotteita syö, paitsi jos nyt suklaakakkua/jätskiä kun tekee niin mieli”-tyypit. Ärsyttää myös se, että juhlissa ja ravintoloissa kaikki tehdään laktoosittomaksi ihan vaan varmuuden vuoksi. Grrrr. Pitäisikö liittyä tärkeiden ihmisten kerhoon ja vaatia oikeista sesongin raaka-aineista tehtyä ruokaa mahdollisimman vähillä lisäaineilla?
Ihan sama kokemus ”aidosti” allergisista & co: eivät tee numeroa syömisistään ja saattavat tuoda tullessaan omat leipänsä tms. Mutta nämä trendi- ja entykkää-ruokailijat ovat ihan eri sarjaa. Vaan sellaiseksi tämä maailma on kai muuttumassa. Minäminäminä ja minunminunminun tarpeeni 😡
Voisikohan tuon dekonstruoidun voileivän idean viedä vielä pidemmälle vaikka siten, että se katettaisiin ihan erilliseen pöytään jonnekin seinän viereen. Ajatteles, siitä voisi syntyä maailmanluokan ruokakulttuurin megatrendi 😉
Tuosta luimupupun kommentista tuli mieleen eräs viime talvena (Ilta-Sanomissa?) näkemäni sarjakuva, joka sattumoisin jäi hyvin mieleen. Sarjakuvat ovat tylsiä sanallisesti selitettynä, mutta koita kestää:
Tarjoilija kysyi asiakkaalta, onko tällä jotain ruokarajoitteita, mihin asiakas vastasi että hänellä ei ole keliakiaa eikä laktoosi-intoleranssia. Tarjoilija haki kokin, joka totesi että ”ei meillä ole sitten yhtään mitään teille”. Viimeisessä ruudussa asiakas huusi, että ”meillä ruokarajoituksettomillakin pitää olla oikeuksia”…
Hahhaa, hyvä sarjisselostus 🙂 Asiaa!!!
Jos en väärin muista, on pohjoismaisen smörgåsbordetin idea ollut juuri tuo erikseen / seinän viereen katettu snapsipöytä. Sieltä on sitten napsittu pientä suolaista nubben kaveriksi. Taitaa muuten olla samankaltaista venäläisessä ryyppyperinteessäkin? Ehkä tuon voisi elvyttää – ainakin juhannukseksi!