Marita Joutjärven ja Vittorio Gianninin ”bambino” eli ”Herkullisten ruokien ja tarinoiden Toscana” on parasta, mitä keittokirjamaailmassa on tapahtunut vuosikausiin. Todellinen hyvänmielen kirja, suosittelen 🙂
Annoin kirjan itselleni syntymäpäivälahjaksi ja leipaisin heti satsin cantuccineja eli mantelikeksejä. Sitten kelpasi aloittaa lukeminen – vin santon kera tietenkin.
Toscana avautuu tällaiselle tavalliselle turistimatkailijalle aivan uudella tavalla Vittorion tarinoilla. Ne ovat viihdyttäviä ja samalla sykähdyttäviä, aitoja kertomuksia. Saatoin suorastaan aistia tuoksujen sinfonian Vittorion isoisän herkkukaupassa ”Herkkumusiikkia nenälle” -kappaleessa. Myös muistelu Vittorion lapsuuden parhaasta piknikistä sai hihkumaan riemusta.
Herkullisten tarinoiden lisäksi minua ilahduttivat kirjan ruokaohjeet. Kaikesta näkee, että nyt on ammattilainen ohjaksissa: Marita kirjoittaa reseptit täsmällisesti ja niihin voi todellakin luottaa.
Hienoa myös, että raaka-ainevalinnoissa on pitäydytty suomalaisen lähikaupan valikoimassa. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin joutua suunnittelemaan kauppareissu herkkumyymälään vaikeasti löydettävien erikoistuotteiden vuoksi .
Aivan erityisen ihastunut olin kirjan loppupuolelta löytyvästä toscanalaisaterioiden koosteesta. Valmiit menu-ehdotukset helpottavat ei-italialaisen kotikokin elämää!
Myös visuaaliseti Maritan ja Vittorion kirja on elämys. Kauniit, huolellisesti tehdyt ruokakuvat ovat loisteliaita. Oma suosikkini kuvista on Biscotti al miele -aukeamalla. Ja ne huikeat etruskiastiat: wau!
Nämä cantuccinit ovat parhaita ikinä – ja lisäksi helppotekoisia. Kiitokset myös annoskoosta, joka on suuri passeli pienelle perheelle (kröhöm, jos vertaa esim meikärouvan ässäohjeeseen…).
Cantuccini croccanti
(noin 30 kpl)
100 g voita
1 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1 kpl kananmuna
1,5 dl vehnäjauhoja
100 g mantelijauhetta
50 g mantelilastuja
50 g mantelirouhetta
1 tl leivinjauhetta
(karvasmanteliöljyä)
pinnalle: mantelilastuja
Vaahdota pehmeä voi ja sokeri. Lisää kananmuna ja vatkaa sileäksi. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet. Mausta halutessasi muutamalla tipalla karvasmanteliöljyä.
Muotoile taikinasta leivinpaperin päälle uunipellille kolme pellinpituista tankoa. Painele tangot matalammiksi mantelilastujen avulla.
Paista tankoja 175 C uunissa 20 – 25 minuuttia.
Leikkaa tangot vinoiksi viipaleiksi ja anna mantelikeksien vielä kuivahtaa uunin jälkilämmössä.
Tarjoa mantelileivät makeaan vin santo -viiniin dipaten.
Kokeilin myös Arista alla fiorentina ja Fagioli alla fiorentina -yhdistelmää. Arkisempaakin arkisemmasta possun ulkofileestä syntyi todellinen herkku taitavasti laaditun maustekombon avulla. Myös papujen keitinliemestä nousivat huikeat aromit, purjo ja salvia sopivat käsittämättömän hyvin yhteen.
On siis tunnustettava, että löysin piiiiiiiiiiiiiiiiiiiiitkästä aikaa kokkailemisen riemun, kiitos näiden reseptien. Seuraavaksi pataan päätyy Peposo, raaka-aineet odottavat jo jääkaapissa. Ja rakkaalle Herra Raadelmalleni lupasin valmistaa suklaajäätelöä Gelato di cioccolato. Ai niin, kampasimpukat houkuttavat myös ja crostiniresepti…
Omat kokemukseni italialaisesta keittiöstä ovat vaatimattomat. Olen vain kahdesti käynyt Italiassa, kerran Milanossa ja kerran Riminillä, josta tosin teimme retket niin Firenzeen kuin Venetsiaankin.
Jälkimmäiseltä reissulta tarttui matkaan pari keittokirjaa, mutta niiden hyödyntämistä haittaa kielitaidon puute. Ranskaa opiskelleena pystyn päättelemään karkeasti reseptien sisällön, mutta eipä tarvitse enää päätä vaivata näillä.
Kiitos siis tästä keittokirjasta Maritalle ja Vittoriolle! Jos vaikka toisenkin bambinon vielä pyöräyttäisitte?
Rouva Raadelmasta 
Kylläpä kirjoitit osuvasti tuosta minunkin suosikkikirjastani, joka on aivan tekijöidensä näköinen – lämmin ja innostava. Minullakin on jo monen monta suosikkia reseptien joukossa, joten tämä kirja ei todellakaan jää pölyttymään kirjahyllyyn. Odottelen vain kelien lämpenemistä, että päästään paremmin Toscanan fiiliksiin ☺ Tosin tämä kirja toimii myös hyvän mielen tuojana harmaina ja koleina päivinä. Oikea sydämen lämmittäjä!
Joo, tuntuu todella siltä, että kirjaan on säilötty aimoannos Toscanan aurinkoa!
Kiitos taas kirjavinkistä, täytyypä käväistä kirjakaupassa. Olin tämän vuoden alusta italialaisen ruuan ”kokkikurssilla”, mutta anti jäi vähän kevyeksi. Olen onnekseni saanut matkustella paljon Italiassa ja tutustunut maan ruokakulttuuriin etelästä pohjoiseen. Keittokirjojen ja kurssien myötä toivoo aina, että insiroituisi erilaisen ruuan valmistukseen mäin kotosallakin, joten kaikki tällaiset vinkit ovat mukavia.
Keittokirjoissakin on eroja! Olen tänä vuonna hankkinut muutaman muunkin, mutta osoittautuivat melko heppoisiksi (yksi Provence-tyyppinen ja yksi ruokalehden koostekirja). Harmittaa tietty, kun ovat melko hintavia.