Viime viikkojen viileät säät ovat vaikuttaneet myös ruokahuoltoon: ei kummemmin ole innostanut grillaaminen sateessa ja/tai tuulessa. Kaivoin huushollin suurimman kattilan esiin ja tempaisin viisi litraa raumalaisten ”kansallisruokaa” lapskoussia. On muuten hyvää – ja sitä tuli paljon!
Tässä ruokalajissa, jos missä, ulkonäkö pettää ja pahasti. Kamalannäköistä, harmaankellertävää mössöä, mutta maku on taivaallinen. Jotakin tiivistetyn lihakeiton ja perunoilla höystetyn karjalanpaistin väliltä.
Ihan äkkinäisesti lapskoussin valmistamiseen ei voi ryhtyä. Keittoaikaa pitää varata ainakin neljä tuntia, mielellään enemmänkin. Mutta toisaalta lapskoussi valmistuu suunnilleen itsekseen.
Tämä ohje on yhdistelmä Jaakko Kolmosen ”Maakuntaruokia”-kirjan reseptistä sekä netistä löytyneistä versioista.
Lapskoussi
750 g naudan lapaa
750 g porsaan lapaa
500 g lampaan lapaa tai muuta luullista lihaa
vettä
suolaa
1 kpl sipuli
n. 1 tl musta-, valko- ja maustepippuria
muutama laakerinlehti
——
4 kpl sipulia
3 kpl porkkanoita
1 kpl lanttu (pieni)
3 kg jauhoisia perunoita
uusi erä pippureita
Huuhdo lihat kylmällä vedellä, paloittele ne karkeasti ja nosta kattilaan. Kaada päälle niin paljon kylmää vettä, että lihat peittyvät. Lisää suola (n. 1 tl/litra vettä). Nosta keitos kiehumapisteeseen. Kuori lihoista muodostuva vaahto pois. Kun liemi on kirkasta, lisää pippurit ja lohkottu sipuli. Keitä lihoja noin 4 tuntia hiljaisella lämmöllä.
Nosta kypsät lihat liemestä ja siivilöi keitinliemi. Kuori sipulit, porkkanat ja lanttu, kuutioi ne karkeasti. Lisää ne lihojen keitinliemeen. Keitä noin vartin ajan. Lisää kuoritut, puolitetut perunat ja tarvittaessa niin paljon vettä, että ne peittyvät kunnolla. Laita pippurit maustesiivilään ja lisää keitokseen. Keitä kunnes kasvikset alkavat muhentua.
Irrota lihat luista ja riivi lihat.
Survo perunat ja muut kasvikset hienoiksi ja tarkista suola. Lisää riivityt lihat. Lisää vettä, jos seos on liian paksua, kiehauta ja tarkista maku.
Annoksesta tulee noin viisi litraa lapskoussia. Litrasta riittää kolmelle tai neljälle ruokailijalle. Lapskoussi kestää pakastamisen, joten jäähdytä seos, pakkaa sopiviin annoksiin ja pakasta talven varalle.
Lapskoussia syötäessä muussatun mössön keskelle tehdään pieni kolo ja siihen laitetaan voisilmä sekä kryddejä eli jauhettuja pippureita. Lisäkkeinä tarjotaan maustekurkkuja ja etikkapunajuuria. Nam 🙂
Aika paljon modernimpaa ruokaa valmistin eilen illalla. Saanko esitellä: Hozzaa. Se on siis hot dogin ja pizzan yhteensulautuma. Ohje löytyy Epätrendikkäästä ruokablogista. Suosittelen!
Arttu nauttii kesästä ja lomastamme. sen mielestä mikään ei ole mukavampaa kuin oleskelu pihamaalla Hussen ja Maten kanssa. Ja niinpä vietämme näinä aurinkoisina päivinä aikaa terassilla – koko perhe!
Rentoa kesäkuun loppua ja kuulemiin. Lähden nyt leipomaan violettia kakkua. Siitä lisää myöhemmin 🙂
Ihanat servetit! Mistä olet löytänyt tuollaisia merikorttilautasliinoja?
p.s. Artulle terkkuja Söpöltä ja Höpöltä.
Servetit olen ostanut turkulaisesta Ocean Spirit -myymälästä, jolla on myös verkkokauppa. Siellä näkyi olevan ainakin Ahvenanmaan merikorttiservettejä http://www.oceanspirit.fi/epages/Kaupat.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/Ocean/Products/CM_S/SubProducts/CM_S-0008
Arttu lähettää paluuterveiset Söpölle ja Höpölle ❤
Onpa rikastuttavaa kuulla eri murrenimiä ja tutustua niiden ainesosiin. Lapskoussi – mahtava nimi. Tosin ensin tuli mieleeni kaikkea muuta kuin ruoka. Lapsi ja koussikka lähinnä. Tiedätkö mistä nimi juontaa juurensa? Meillä tehdään jonkun verran tuontyyppistä ruokaa lampaan tai karitsan huonommista lihapaloista. Ostamme vuosittain ainakin yhden karitsan lihan paloiteltuna, jolloin lihoissa on sitä rasvaisempaakin ruhon osaa, jota sitten keitän ja perkaan. Eri kasviksilla höystettynä saa niistä keittäen tai hauduttaen tämän tyyppistä höystöä. En toki väitä, että samaa, onhan lihoja eri eläimistä. No tätä lapskoussia täytyy kyllä kokeilla. Kiitos, että viitsit sen meille muillekin ohjeistaa.
Kiitos kommentistasi! Lapskoussin nimelle ei taida löytyä yksiselitteistä tarinaa, mutta ”Raholan syötävissä sanoissa” siitä on pitkä tarina, tässä linkki sivustolle: http://www.ruokasanastot.net/
Tällaiset perinneruoat tuovat tervetullutta vaihtelua kotikokkaamiseen. Luin juuri HS:stä, että keskimäärin perheet pyörittävät 15 reseptin arsenaalia. Uskon väitteen!