Ette varmaankaan arvaa, kenen paikallislyyrikon päästö tuo otsikko on? Kyllä, Herra Raadelmastahan tuon runoili 🙂

Viime viikonloppuna maistelimme tämänvuotisia uutuus-Beaujolaiseja. Olivat meidän mielestämme hyviä, vaikkemme mitään viiniasiantuntijoita olekaan. Viinien kaveriksi tein meille pekoniin käärittyjä taateleita. Nepäs vasta hyviä olivatkin!

Ohje noihin makujen aatelisiin on helppo: puolitetaan pekonisiivut, kietaistaan taatelien ympärille, kiinnitetään hammastikuilla ja paistetaan  kääröjä vartin ajan 225 C uunissa. Eivät siis ole mitään kevyt- saati terveysvaikutteisia!

Kuten pitäisi noiden lehtikaalisipsien olla. Hyi, minkä makuisia ja hajuisia! Herra R. söi sipsejä puoli kourallista, minä muutaman yksittäisen lehden. Oli tasan ensimmäinen ja viimeinen kerta tätä sorttia meidän huushollissa.

Sen sijaan ruissipsit, joiden päälle pursotin piparjuurella maustettua tuorejuustoa ja asettelin Piipanojan kylmäsavulohisoiroja, olivat kerrassaan ihania. Niitä emme kuitenkaan Beaujolaisin kanssa nauttineet, vaan ihan sellaisinaan. 

Viikonlopun ruokalistalla oli myös perunakroketteja ja pippuripihvejä, mutta niistä ei onnistunut yksikään kuva.

Blääh-tunnelmat jatkuivat, kun lopuksi sunnuntai-iltana sairastuin taas johonkin ihmekuumeeseen. Onneksi se heivasi tiistaina. 

Vaan nytpä ollaankin jo lähellä adventtia ja päästään eroon marraskuusta! Jospa se piristäisi mieltä. Täällä Varsinais-Suomessa kun ollaan palattu minitalven jälkeen taas tuttuun harmauteen. 

Toiveikasta torstaita kuitenkin!