Janssonin_kiusaus_kypsa_e(1280x770)
TS-blogissani
tällä viikolla kokkaillaan Janssonin kiusausta. Klassikkoruokaa, joka kannattaa vaihteeksi valmistaa ihan alusta alkaen itse.

janssonin_kiusaus_1 (1280x1089)

Perunat leikataan kiusausta varten tikkumaisiksi, mutta voi ne tietysti monitoimileikkurillakin silputa. Sipuli hienonnetaan ja kuullotetaan voissa, jolloin sen maku lempeytyy.

Maustekalaksi voi valita mieluistaan: kilohailista valmistettua anjovista, vassbukia eli maustekalaa (esim. Tiiraa, kilohailia sekin) tai pienikokoista sillifileetä, jota jopa myydään nimellä Jansson-filee. Myös matjessillistä saa hyvää Janssonin kiusausta. Sardellia en ole kokeillut – vielä. Mausteeksi valitaan vain suola ja maustepippuri.

Ainoa niksi, joka Janssonin kiusauksesta minulla on antaa, on paistosainesten kuivattaminen uunissa ennen kerman lisäämistä. Mielestäni se parantaa kiusauksen rakennetta. Kerma ei jää lillumaan erillisenä ainesosana uunivuokaan. Pitkä ja rauhallinen uunikypsennys on myös Janssonin kiusaukselle eduksi. Vaikka makuasioitahan nuo ovat: jos pitää vetisestä kiusauksesta, niin kannattaa kaataa kermat heti vuokaan ja kypsentää kiusaus kovalla lämmöllä ja nopeasti!

arttu_9_viikkoa (1280x727)

Ja tässä vielä Arttu-kuulumiset: jätkämies nukkuu mieluusti ilmastointihormin suuaukolla. Enin osa koiran pennun päivästä kuluukin nukkuessa. Loppuaika virtapiikkiä tasatessa!

5 kommenttia artikkeliin ”Uuniruokaklassikko: Janssonin kiusaus

  1. voi Arttua, hän on kyllä varsin suloinen penukka 🙂 Janssonikin maistuisi- ja lisäksi ruisleipää ja olutta .. hih

  2. 1. Varokaa vaan, ettette sekoita Arttua vieressä olevaan karvamattoon! Ihana otus! Se koira siis.
    2. Ah, Janssonin kiusaus!! Tykkään siitä kovasti ja minusta eri ohjeissa aina annetaan kovin lyhyt aika sen kypsentämiselle. Minun pitää yleensä tuplata aika, että riittää eikä ole siitä kiinni, että olisin jättänyt perunat liian paksuiksi tikuiksi.Mielenkiintoinen idea antaa ainesten kuivata unissa ennen kerman lisäämistä – sitä pitää kokeilla.
    3. Meidän Seniorilla on pyhäinhäväistystä lähentelevä tapa ruveta muokkaamaan kokkauksiani eli lisätä uusia mausteita kesken kaiken. Minustakin suola ja pippuri olisivat tähän aivan riittäviä, mutta ei: Shirachaa laitetaan joka paikkaan. Tai sitten soijakastiketta. Ei silti, jos lupaat pitää tämän pelkästään meidän välisenä salaisuutena, niin voin tunnustaa, että olen minäkin joskus lisännyt Shirachaa, mutta ei se sitten enää ole ns. oikeaa Janssonia.

    1. Taidan vähän jakaa Seniorisi tapoja, koska meidän Herra R. huomauttelee ajoittain soijakastikkeen lisäämisestäni ruokaan kuin ruokaan. Perustelen sitä sillä, että olen jätäänyt likimain kaikki liemitiivisteet, fondit yms. pois perusruoanvalmistuksesta. Soijakastikkeessa on paljon umamia, joka vahvistaa etenkin ”lihaisia” makuja.

      Lisäksi ainakin Kikkoman, jota käytän, on valmistettu vain soijapavuista, vedestä, vehnästä ja suolasta eli se on lisäaineetonta, ei sisällä arominvahventeita eikä muitakaan E-ainesosia (joista toki osa on aivan luonnollisia, mutta silti luokitettu lisäaineeksi kuten askorbiinihappo).

      Tuo Sriracha tai Shiracha, jota lähetit meille (kiitos vielä :)), on melko tujua, mutta toimii Artun touhujen rajoittajan: koirapoika tykkäsi pureskella meidän rottinkijakkaroita, mutta sipaisu chilisoosia pintaan sai ukkelin jättämään rottingit rauhaan! Ainakin hetkeksi…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s