veriletut (1) (733x1024)

Herra Raadelmasta ehti kinuta muutamaan otteeseen veripalttua, kunnes sitten kauppareissulla matkaan tarttui pullollinen pakasteverta. En kuitenkaan valmistanut palttua, vaan perinteisiä verilettuja. Tai veriohukaisia tai -lättyjä. Monta nimeä mustalla herkulla.

Olivat ne ihan hyviä, vaikken mikään veriohukaisfani olekaan. Kiintiöni täyttyivät yli kolmekymmentä vuotta sitten abiturienttina. Äitini, joka oli vuosikausia viettänyt päivänsä yksin kotosalla, joutui kiusalliseen tilanteeseen  jäätyäni lukulomalle. Äiti ei juuri lounaita ollut itseään varten valmistanut, mutta päätti tuolloin, että jotakin ravitsevaa täytyy esikoiselle laittaa. Noihin aikoihin einesteollisuus ei tarjonnut juuri muita vaihtoehtoja kuin hernekeiton, maksalaatikon ja veriohukaiset. Jälkimmäisiä äiti lämmitti joka toinen päivä höyrykattilassa. Niitä lötsöjä, hikisenoloisia lättyjä sitten söimme kahdestaan…

Lisäinhoa lettuja kohtaan koen myös siksi, että  kotitalousopettajaksi opiskellessani kohdalleni osuivat kaikki mahdolliset ohukaiset. Sainkin kurssikavereiltani lahjaksi lettupannun, joka lienee kokolailla käyttämättömänä jossakin varastossa.

Vaan näin sitä ihminen pyörtää mielipiteensä ja paistaa rakkaalleen verilettuja, kun tuo niistä niin kovin pitää. Ohje on Aila Pakariselta ja mainiosta keittokirjasta ”Lapsuuteni ruokamuistot”. Tuli sitten Rouvakin muistelleeksi omaansa!

VERIOHUKAISET

5 dl verta
1-2 kpl sipulia
voita
1,5 dl vettä
1,5 dl maitoa
2 kpl kananmunaa
1,5 dl ruisjauhoja
1,5 dl vehnäjauhoja
1,5 tl suolaa
1,5 tl meiramia
ripaus valkopippuria

paistamiseen: voita

Sulata veri jääkaapissa yön yli.

Hienonna sipulit ja kuullota ne voissa. Jäähdytä. Vatkaa veri, vesi ja maito sekaisin. Lisää joukkoon kananmunat, jauhot, mausteet ja jäähtynyt sipulisilppu. Anna taikinan tekeytyä hetki.

Kuumenna ohukaispannu ja lisää jokaiseen ohukaiskoloseen voita. Kaada pannulle lettutaikinaa ja paista ohukaiset molemmin puolin. Pidä lämpiminä tarjoiluun asti.

Tarjoa veriohukaisten kera survottuja, sokeroituja puolukoita.

* * *

Tuosta tuli mieleeni, että koulussa muistaakseni verilettujen kanssa tarjottiin keitettyjä perunoita ja valkokastiketta. Miksiköhän? Yksi tuttavista taas on tottunut syömään pinaattilettuja nakkien kanssa, kun kouluruokailussa oli aina ollut tuollainen kombo. Mitähän aivoituksia noiden yhdistelmien taustalla lienee? Onko vain varmistettu, että jokainen lapsi söisi edes jotakin kouluaterialla? Mene ja tiedä…

2 kommenttia artikkeliin ”Rautaa!

  1. Veriohukaiset, pinaattiohukaiset, pinaattikeitto + keitetty kananmunanpuolikas… Tulivat ihan muinaiset kouluruoat mieleen tuosta blogitekstistä. Oi!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s