Ha den äran, Estelle! Eilisen ilouutisen innoittamana päätin tehdä viikonlopuksi meille klassikon, Prinsesstårtan. En ole sellaista aiemmin leiponutkaan, joten oli jo korkea aikakin ryhtyä puuhaan.

Ohjeen otin Allt Om Mat -lehden sivustolta. Jutussa mainitaan, että tämä on alkuperäinen ohje Haga-sessojen keittokirjasta, jota olen himoinnut jo pitkään.

PRINSESSAKAKKU

Sokerikakku:
4 kpl kananmunia
2 dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja
2 tl leivinjauhetta

Vaniljakreemi:
1 dl maitoa
1 dl kuohukermaa
1 rkl sokeria
2 kpl kananmunan keltuaista
2 rkl maizena-jauhoa
4 kpl liivatelehteä
2 tl vaniljasokeria
3 dl kuohukermaa

Pinnalle:
3 dl kuohukermaa
2 rkl tomusokeria
2 tl vaniljasokeria
500 g marsipaania
n. 1 rkl tomusokeri

Valmista ensin kakkupohja: laita uuni kuumenemaan 175 C. Voitele ja jauhota tasapohjainen kakkuvuoka. Vatkaa sokeri ja kananmunat hyväksi vaahdoksi. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet muna-sokerivaahtoon siivilän kautta. Sekoita taikina tasaiseksi ja kaada se vuokaan. Kypsennä noin 35 minuuttia uunin alatasolla.


Anna kakkupohjan jäähtyä vuoassaan hetkinen ennen kumoamista. Leikkaa kumottu, jäähtynyt kakku kolmeksi levyksi.

Valmista tällä välin vaniljakreemi: pehmitä liivatteita kylmässä vedessä noin kymmenen minuuttia. Mittaa paksupohjaiseen kattilaan maito, kerma, sokeri ja maizena-jauho, lisää keltuaiset. Sekoita hyvin. Nosta kattila liedelle ja kiehauta se jatkuvasti sekoittaen. Kun seos pulpahtaa, lisää joukkoon kuiviksi puristellut liivatteet. Kuumenna uudelleen sen verran, että liivatteet varmasti sulavat. Jäähdytä seosta huoneenlämpöiseksi. Vaahdota kerma ja lisää se kreemiin. Sekoita tasaiseksi.

Kauli marsipaani kahden leivinpaperin välissä muutaman millimetrin paksuiseksi levyksi.

Ja nyt tulee ilmeisesti tämän Prinsessatortun niksiosuus: kokoa kakku niin, että ruskistuneimmat osat sokerikakusta asettuvat toisiaan vasten.

Alimmaiseksi tulee siis kakkupohjan ylin puoli paahtunut pinta ylöspäin. Levitä sille puolet vaniljakreemistä. Aseta päälle kakkupohjan alin kerros paahtunut pohjapuoli vasten kreemiä.

Näin ylimmäksi kerrokseksi jää kakkupohjasta leikattu keskimmäinen kerros. Näin kakkuun saadaan ohjeen mukaan stabiilimpi rakenne. Kakkupohjiahan ei siis kostuteta lainkaan, ja ilmeisesti tällä tortulla on taipumusta kostua liialtikin. Ja nyt tuli kirjoitettua niin rivo lause, että Marja Tyrnikin häpeäisi…

Vaahdota pinnalle tuleva kerma ja mausta se sokerilla ja vaniljasokerilla. Levitä kermavaahtoa kakun reunoille ja kasaa siitä keko kakun päälle.

Nosta kaulittu marsipaanilevy kakulle ja siloittele se peittämään koko kakku. Ripsauta vielä hieman tomusokeria kakulle, asettele koristeet ja voila, kakku on valmis!

Heitettiin jo kruunu pois, eli epävirallinen osuus pääsi käyntiin.

Aah. Eipä tuota paljon pysty kerralla nauttimaan, mutta onneksi torttu on säilyväistä sorttia marsipaanikuorrutteensa ansiosta. Vihreä on muuten ainoa oikea Prinsessatortun marsipaanin väri. Jos se olisi vaaleanpunaista ja kakussa olisi vadelmahilloa, kyseessä olisi Oopperatorttu.

Paljon onnea nyt Itä-Göötanmaan herttuattarelle (vai oliko se niin?) ja onnittelut vanhemmilleen! Pakko tähän loppuun lainata ajatus Eeva Kolun blogista ”Kaikki mitä rakastin”: ”Tosin saatan kyllä juoda prinsessakahvit Victorian ja Danielin vauvan kunniaksi. (Minua muuten hihityttää ajatus siitä, että Vickan ja Daniel voisivat olla ne ekat vanhemmat jotka kirjoittavat Facebookiin että tyttö tuli! Pikkuprinsessamme on niin ja niin pitkä ja painaa niin ja niin paljon ja oikeasti tarkoittaa sitä.)”

8 kommenttia artikkeliin ”Kaikille prinsessoille

  1. Voi ihanaa 🙂 Minä mietin tämän ja Aleksanterinleivosten välillä, ja tällä kertaa päädyin helpompaan vaihtoehtoon, myös sen takia että piti saada jotain vaaleanpunaista.

    Poikani oli 1½ v heidän häiden aikaan. Poika edelleen vilkuttaa samalla lailla kuin kuninkaalliset 😀 (seurasi silmä tarkkana koko matkan kun he siirtyivät juhlapaikkaan, kun koko ajan näkyi joko hevosia tai moottoripyöriä, ja siitä jäi kuninkaallinen vilkutustapa, joka aika ajoin herättää hilpeyttä)

    1. Meillä oli myös kiihkeä ”kisastudio” Victorian ja Danielin häiden aikaan. Rouva istui kuin tatti television ääressä ja kruunu päässä! Sallittakoon siis tämä hempeily perheuutisesta. Hauskaa kuulla, että poikasi omaksui kuninkaallista tapakulttuuria, ties missä siitä vielä on iloa.

  2. Jotenkin saan sen kuvan rivien välistä, että rimpsessaa on juhlittu Raadelmassa varmaan yhtä innokaasti kuin kotimaassaankin. Kruunukin oli vähän vinksallaan. Hyvännäköistä silti se marsipaanikakku!

  3. Älä turhaan vähättele kakun ulkonäköä, sehän on oikein kaunis.

    Kiitos selkeästä ohjeistuksesta, olen luvannut leipoa ristiäiskakun ja täältä sain seikkaperäiset vinkit.

    1. Kiitos palautteesta! Ristiäisiin tuo onkin mitä mainioin kakku, koska sen voi tehdä hyvissä ajoin etukäteen eikä se kahvipöydässä kuoretu tai kärsi, jos vaikka aikataulut venähtävät tms.

  4. Minä vain tortun kostuttamisesta: Meillä oli kerran sijaisena joidenkin mielestä suustaan meille sopimattoman räävitön miesope. Kerran pyhässä opehuoneessa oli paikalla joku ulkopuolinen ennen joulutorttukahvilla. Ko. miesope tulla touhotti paikalle kailottaen, että ”tytöt ne vaan tarjoilee kuivaa torttua!”. Vähän joitakin hävetti.

    1. Hehhee, muistan omalta opeajaltani opehuoneiden ”hillittömän” meiningin. Mahtoi siinä kollegoilla mennä kahvit väärään kurkkuun. Mutta emmekö me kotitalousopettajat ole kuuluisia unelmatortuistamme?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s