Arvoisa lukija ”Eräs emäntä vaan”: tässä niitä nyt on, viipalepiparkakkuja, olkaapa hyvä! Niitä tulikin aika reipas satsi, joten ihan äkkiä ei tarvitse leipoa uutta annosta. Mutta olivat ne peijoonan hyviä, olin unohtanut täysin tuon maun. Herra R.  piti näistä niin paljon, että oli valmis vaihtamaan Paraisten piparkakut viipalepiparkakkuihin ihan joulumielessäkin. ”Ei huono” palaute.

VIIPALEPIPARKAKUT

6 kpl munaa
6 dl fariinisokeria (425 g)
200 g voita
1 l puolikarkeita vehnäjauhoja (650 g)
120 g mantelirouhetta
1 tl kardemummaa
1 tl kanelia
1 tl neilikkaa
1 tl ruokasoodaa

Ota kananmunat ja voi lämpenemään huoneenlämpöön muutamaksi tunniksi ennen leipomista. Sekoita vehnäjauhoihin rouhitut mantelit ja mausteet.

Vatkaa fariinisokeri ja kananmunat hyväksi vaahdoksi. Lisää joukkoon huoneenlämpöinen voi. Vatkaa taikina sileäksi. Lisää vehnäjauhoseos taikinaan ja vaivaa vain sen verran, että saat taikinan tasaiseksi. Vinkki: jos käytät sähkövatkainta, valitse viimeiseen sekoitusvaiheeseen sen pienin mahdollinen teho.

Nosta taikinakulho tuorekelmulla tmv. peiteltynä jääkaappiin yön yli.

Ota taikinasta jauhotetulle leivinpöydälle noin nyrkinkokoisia paloja. Pyörittele ne sormenpaksuisiksi tangoiksi. Nosta taikinatangot leivinpaperilla peitetylle leivinpellille. Tee sarjatyötä eli pyöritä kaikki tangot kerralla ja etene sitten paistamiseen.

Laita uuni kuumenemaan 225 C. Paista piparkakkutankoja uunin ylätasolla noin 10 minuuttia tai kunnes ne saavat kauniin tasaisen paistovärin.

Anna piparkakkutankojen jäähtyä hetki, ja leikkaa ne sitten vinottain noin 3 senttimetrin paksuisiksi viipaleiksi. Kääntele viipaleiden leikkuupinnat ylöspäin leivinpellillä. Paahda viipaleita hetki 225 C uunissa, ja jätä ne sitten kuivahtamaan jäähtyvään uuniin. Uunin suuluukku kannattaa jättää raolleen, jotta leivonnaiset ”korppuuntuvat” hyvin.

Kävin eilen oikein Hong-Kongissa ostamassa viipalepiparkakuille oman lasipurkin. Aikas nätti, ja hintaakin oli vain noin 9 euroa. Katselin jonkin sisustusliikkeen webbisivuilla samankaltaisia, mutta hinnaltaan ainakin kolminkertaisia, Tuossa purnukassa on juuri sellainen tiiviihkö kansi, jolla piparkakut saa säilymään rapsakoina. Kunhan ei lämpiminä peitä kannella.

Muokkasin ”Erään emännän” alkuperäisohjetta ihan vähäisesti. Ohjeen voin voisi varmaankin lisätä myös sulatettuna, koska munasokerivaahto läsähti voin lisäämishetkellä kokolailla täysin. Vaikka toisaalta sulatettu voi saattaa tehdä leipomisvaiheen takkuisemmaksi. kun ainakin Rouvasta tuntuu, että se tahmaannuttaa taikinoita. Luullakseni alkuperäisohjeen ”hierottu voi” vastaa huoneenlämpöisen notkeaa rasvaa.

Voisikohan tämä ohje olla isän Urho-sedän vaimon, Olgan, peruja? Olga tai Olkapää, kuten me häntä kutsuimme, teki jonkin verran pitokokin hommia. Olgalla ja Urholla oli pieni kanala rintamamiestalonsa pihalla, ja kävi vaan mielessäni, että tässä 1950-luvulla vivahtavassa ohjeessa on poikkeuksellisen paljon kananmunia. Ymmärtääkseni munat olivat melko arvokkaita, paitsi jos niitä tuotti itse. Puoli tusinaa kananmunia on siis aikamoinen investointi – samoin kuin mantelit. Hmm. Mielenkiintoista.

Mutta, aivan kuten ”Eräs emäntä” totesi kirjeessään, viipalepiprakakut liittyvät yhteiseen lapsuudenkotiimme (ja tästä te muut lukijat arvannette nimimerkin takana lymyilevän henkilön). Meidän mummumme ei ollut mikään tavanomainen pullantuoksuinen ja pyöreäposkinen isoäiti, vaan enemmänkin ”teräsmummu”, talousneuvos ja yksi Suomen ensimmäisistä naispankinjohtajista. Mummulla oli kotiapulainen Raakel, joka leipoi muun muassa viipalepiparkakkuja mummun kahvipöytään. Taisimme siis saada Raakelilta viipalepipareita pieninä huomionosoituksina ja todennäköisesti salaa mummulta. Raakel oli omalla tavallaan meille enemmän se isoäiti – paitsi Rva P:lle, josta mummu aina sanoi ”tuo on miun silmäteräin, tuo on kuin mie itse”. Mutta nyt siis mummun ja Raakelin muistoksi: viipalepiparkakkuja!