Keittelin meille borssia, ja kuinkas taas kävikään, soppaa siunaantui sellaiset viisi litraa. Ohje löytyy TS-blogeista eli täältä. Vaikka hyväähän se oli, pitkästä aikaa.

Muistin myös, miksi borssi oli vuosia tauolla. Edellisen kerran keitin samanmoisen satsin ja laitoin kattilan sinkkuasuntoni terassille jäähtymään yön yli. En löytänyt silloisen kattilan omaa kantta, vaan täppäsin wokkipannun kartiomaisen kannen keitoksen päälle – ja varmuuden vuoksi vielä ylösalaisin.

Kun sitten myöhemmin olin aikeissa aloittaa keiton pakkaamisen pakastusrasioihin, huomasin kattilaa sisälle nostaessani, että kansi oli luiskahtanut paikoiltaan. Vähän ihmettelin sitä, ja varmaankin tuosta syystä tutkin keiton pintaa tavallista tarkemmin. Ja vain löytääkseni pinnalta jotakin karvaista. Kohaisin möykkyä ja se oli HIIRI! YÖKYÖKYÖKYÖK!!!!!

Koska rakas puolisoni eleli tuolloin vielä toisaalla eikä voinut pelastaa tilannetta, päätin muutaman tuokion kuluttua kiskoa koko kattilan jätesäkkiin ja helahoidon roskiin. Kun myöhemmin kerroin tapahtumasta nykyiselle Herra Raadelmalle, kysyi tämä rakas suupalttini:”Kuolikohan se hiiri sun soppaasi vai hukuttautuiko se sinne?”

Että näin.