Lauantai-iltapäivää vietimme hyvällä ruoalla herkutellen ja viiniä siemaillen. Viikonlopun yleisvaikutelma oli väsähtänyt, mikä varmasti johtui työntäyteisestä ja flunssankarvaisesta viikosta. Mutta lauantaina pääsin vihdoin testaamaan loppuviikosta Eiring Oy:ltä saapunutta De Buyer-hiiliteräspannuani, ja sillä on nuo kuvan pihvitkin paistettu.

Jo pelkkä pannun toimituspakkaus lupasi hyvää: ihana rustiikki kääre kätki sisäänsä yllättävän painavan paistinpannun. Eiringin verkkokaupan kuvien perusteella odotin huomattavasti köykäisempää pannua. Toinen kiva asia oli pannun pintakäsittely, joka oli tehty mehiläisvahalla. Luonnonmukainen ja turvallinen ratkaisu.

Pannun käyttöönotto oli helppoa ja Eiringin ohjeet olivat pätevät. Pelkkä pesu, kuumennus kevyellä öljysilauksella ja siinäpä se. Heti öljykäsittelyn jälkeen paistoin satsin amerikkalaisia pannukakkuja testatakseni pannun paisto-ominaisuuksia. Hyvin lähtivät irti, vaikka jätin osasta paistorasvankin pois. Ja Herra Raadelma söi tyytyväisenä testipannarit! Todellinen win-win-tilanne.

Iltapäivällä sitten pääsin varsinaiseen testikäyttöön, kun oli sisäfilepihvien vuoro. Nyt en kyllä lakkaa hehkuttamasta tätä – anteeksi vaan te mainontaa mahdollisesti karsastavat lukijani. Pannun parhaat ominaisuudet ovat hyvä lämmönjohtamiskyky, luonnonmukainen pintakäsittely ja kunnolliset reunat.

Ensinnäkin pannun paino tekee hiiliteräspannusta vakuuttavan; lähinnä tulee valurautapannu mieleen. Mutta hiiliteräspannu kuumenee joutuisasti, ja sen lämmönjohtumista voi hallita huomattavasti paremmin kuin valurautaisen. Viime vuosina olen nimittäin jättänyt oman ”vanhan kunnon” valurautapannuni kaappiin, kun se mielestäni on kuumentunut liikaa ja käryttänyt kohtuuttomasti.

Olen siis paistellut suunnilleen kaiken pinnoitetulla pannulla, joka on vastoin omia periaatteitani. Pinnoitetut pannut on valmistettu jostakin metalliseoksesta, jossa on alumiinia, ja sehän ei johda lämpöä ollenkaan hyvin. Paistoajat ovat pidentyneet, jolloin myös paistopinnat ovat paksuuntuneet ja esimerkiksi pihvit ovat pahimmillaan saaneet korppumaisen kuoren.

Toinen asia, joista en pinnoitetuissa pannuissa pidä, on teflon tai mikä muovijohdannainen se nyt nimeltään onkin. Olen täysin vakuuttunut, että jossakin vaiheessa löydetään jokin haitta-aine, joka muodostuu rasvaa ja muovia yhdessä kuumennettaessa – aivan kuten keksittiin alumiiniastioiden ja Alzheimerin taudin välille. Joten mikä mukavinta: hiiliteräpannussa on pinnoitetun paistinpannun ”luisto-ominaisuus” ilman muoviaineksen häivääkään.

Kolmas plussa vielä hiiliteräspannullemme: reunat. Meidän uusin pinnoitettu pannumme on tyylikäs Hackmannin Rotisser, jonka jäljiltä lieden on saanut pestä jokaisen paistokerran jälkeen. Rasva suorastaan suihkuaa Rotisserista liesitasolla. De Buyer-pannussa rasva pysyi siellä missä pitikin.

Ja sitten se paras juttu: pihvit paistuivat kauniisti, tasaisesti ja nopeasti. Mitäpä muuta voisi hyvältä paistinpannulta odottaa?

*/* Edit: jatkoin paistokokeiluja vielä tämän blogipäivityksen jälkeen. Paistoin pannulla lihapullia ja ruisjauhoissa pyöriteltyjä silakoit. Toimii molemmissa!

Eiring Oy teki mahtavan tarjouksen Rouva Raadelmalle, kun sain mahdollisuuden koekäyttää De Buyerin hiiliteräspannua. Lisäksi Eiringin verkkokaupassa on nyt mahdollisuus tehdä ostoksia edullisemmalla hinnalla: marraskuun 15. päivään asti verkkokaupasta saa 20 prosentin alennuksen käyttämällä tunnusta ”rouva20” alennuskoodina. Ensin siis tehdään ostokset verkkokaupassa normaaliin tapaan, mutta ennen kassalle siirtymistä kirjoitetaan tuo alennuskoodi sille varattuun tilaan. Ja vips, viidennes hinnasta jää pois. Koodia voi käyttää useamman kerran tarjousaikana.

Rouvakin kävi vähän haaveilemassa Eiringin verkkomyymälässä, josta löytyy tuote kavereineen! Pizzalapio, kuparinen vatkauskulho, leivinritilä ja kunnollinen leikkuulauta ovat tarvikepuolelta harkinnassani. Elintarvikkeista houkuttavia ovat espressonapit, Earl grey-tee ja pastakastikeainekset. Käykääpä kurkkaamassa verkkokaupan valikoimaa.

Sitten jotakin aivan muuta: tämä kuva on napattu maarianhaminalaisen ravintola Indigon sivustolta. Tadaa, arvatkaapa ketkä suuntaavat loppuviikosta Ahvenanmaalle? Joodå, Pirkanmaan-porukat ja me! Käymme juhlistamassa Herra Pirkanmaan syntymäpäivää. Ihanat pirkkikset saapuvat meille jo perjantaina, jolloin virittäydymme tunnelmiin. Ja maanantaina podemme meillä vielä jetlagia muun muassa  pulled porkin voimin. Luvassa on siis minilomanen! JEBOU!!!!!!

14 kommenttia artikkeliin ”Ei ota pannuun!

  1. Luulin, ettei valurautapannun voittanutta ole, mutta hyvin onnistuit mainostamaan tätä hiiliteräspannua. Hyvännäköinenkin vielä.

    1. Valurautapannu on kyllä hyvä, mutta en oikein pidä siitä keraamisella liesitasolla. Tämä hiiliteräs oli yllätys itsellenikin, luulin aivan toisentyyppiseksi. Ajan myötä myös hiiliteräkseen muodostuu patina eli se tummuu pikkuhiljaa, joten ulkonäkö tulee vielä muuttumaan.

      1. Keraamisen tason kanssa ehkä pitää olla hiukka varovainen, vai? Minkäkokoinen tämä rouvan pannu on? Niitä näyttää olevan joka lähtöön. Se ”maalaispannu” oli minusta aika näppärännäköinen. Hmm, hmm…

        1. Kokeilupannuni on Mineral B 26 cm pohjahalkaisijaltaan. Koko on juuri sopiva meidän perheen kokkailuille. Maalaispannu on kyllä mainionoloinen, jäin myös pohtimaan sitä. Se on jotenkin periranskalaisen näköinen.

  2. Mielenkiintoinen postaus! Ostin itsekin ensimmäisen hiiliteräspannuni pari viikkoa sitten ja olen ollut todella tyytyväinen 🙂

  3. No niin, mun tarvitsee ihan selkeästi kirjoittaa joulupukille 😀

  4. Mitenkäs pannu kestänyt vuoden kokkailut?

    1. Kiitos, oikein hyvin! Aina, kun on pihvinpaisto edessä, valitsen de Buyerini. Laiskuuttani käytän pinnoitettua pannua paneroituihin lihoihin ja kaloihin, mutta muuten mennään hiiliteräksellä. Pariin kertaan olen hiiliteräspannun puhdistanut perusteellisesti (= suolaa ja etikkaa) ja uusinut rasvakäsittelyn. Pinta kerrassaan loistavassa kunnossa edelleen. En vaihtaisi enää edes valurautaiseen paistinpannuun.

  5. Pystyyköhän maalaispannulla paistamaan munakkaita tai lettuja? Vai onkohan reunat liian korkeat ettei saa esim. lettuja käännetyksi?

    1. Ei oikein toimi lettupannuna, reunat haittaavat kääntämistä. Täytyy muutenkin myöntää, että pannu on jäänyt vähälle käytölle.

  6. Ok. Oletko silti ollut edelleen tyytyväinen matalareunaisempaan pannuusi eli ilmeisesti Mineral B 26 cm? Onnistuuko sillä letut ja munakkaat? Vai onko sinulla siis tuota maalaispannua edes?

    1. Sorry, en lukenut niin tarkkaan kysymystäsi kuin piti.

      Minulla ei ole de Buyerin maalaispannua, vaan Mineral B 26 cm. En käyttäisi sitäkään lettujen paistamiseen. Mielestäni ohukaiset paistuvat parhaimmin täysin matalalaitaisessa tai jopa laidattomassa crêpes-pannussa. De Buyerilla näkyy olevan kreppipannun nimellä sellaisia, esimerkiksi Eiringin valikoimassa http://eiring.fi/catalog/product/gallery/id/540/image/940/

      Toisekseen olen huonoin mahdollinen lettupannuasiantuntija. En ole koskaan ymmärtänyt lettuja, ohukaisia, räiskäleitä jne ruokalajina, ja lisäksi inhoan letunpaistosta leviävää käryä. Munakaspannuna taas suosin pinnoitettuja versioita. Parhaillaan meillä on Hackmanin rotissööripannu, jota käytän munakkaan valmistamiseen silloin harvoin, kun puuhaan ryhdyn 🙂

Comments are now closed.