Rouvan tuoreet lukukokemukset sattuivat olemaan kirjailijamiesten puolisoiden teoksia: Eva Gabrielssonin ”Stieg, minä ja Millennium” ja Kati Tervon ”Jääkaapin henki”. Molemmat olisivat puolestani saaneet jäädä kirjoittamatta.

Stieg Larssonin ja Millennium-dekkaritrilogian ympärillä kohistiin jokin aika sitten, ja ennakolta siis tiesin Eva Garbrielssonin kirjan olevan jonkinlaisen puolustuspuheenvuoron. Teksti on tökeröä, ja koville otti raahustaa läpi sekä Gabrielssonin oma että Larssonin Länsipohjan sukuhaaraselvitys. Ehkä sillä haluttiin vakuuttaa pariskunnan yhteenkuuluvuutta ja taustoittaa sitä.

Muuten kirjaa voi ajatella terapeuttisena kertomuksena surusta selviämisestä. Vähän jäi kuitenkin sellainen ”kruunun” maku kaihertamaan: kyllä kai miljoonien menettäminen ja omasta asunnostaan häädetyksi joutuminen (tai sen mahdollisuus) katkeroittaisi kenet tahansa.

Kati Tervon esikoisteos muutaman vuoden takaa, ”Kesäpäiväkirja”, oli mielestäni kepeän hauska pikkuinen lukukokemus. Vaihdevuosien käsitteleminen oli raikasta luettavaa, ja aiheeltaan Rouvan elämäntilanteeseen sopivaakin. Odotin siis ”Jääkaapin hengeltä” jotakin samankaltaista, mutta pettymyksekseni juuri esikoisteoksen reipas tunnelma puuttui täysin. Tuli sellainen olo, että Kati Tervon oli pitänyt kirjoittaa tämä kirja – ja ehkäpä – ja toivottavasti – seuraavassaan hän jo tavoittaa ykköskirjan fiiliksen.

”Jääkaapin hengessä” oli muuten ihmeellisen paljon kirjoitusvirheitä, joten olisiko kustannustoimittajalla ollut kiire. Samaan viittaa joidenkin kappaleiden merkitys kirjan tarinan kannalta; en esimerkiksi ymmärrä kappaletta, jossa kerrotaan erityyppisistä kirjailijan elämän varrelle jääneistä jääkaapeista. Vääntämisen tuntua!

Hyvää ja uskottavaa tekstiä on kuitenkin l ”Yksin kotona” -luku. ”Luulin antavani ryhtiä perheelle, mutta se onkin päinvastoin. Ryhdistyn perheestä. (…) Lorvin kolmatta päivää yksin kotona.(…) Minulla on vain minä, josta pitäisi huolehtia. Unohdan syödä, pestä hampaat ja kädet. Hukkaan nukkumaanmenoajan. Kärsin nestehukkaa. Huimaa ja juon vatsan pulleaksi. Lojun sohvalla tuijottaen ruudusta sääennustuksia.”

Aivan kuten Rouva silloin, kun Herra on muutaman päivän poissa kotoa! Tosin hampaat kyllä pesen, mutta muuten ei ole elämässä mitään rotia. Ruokaa en viitsi laittaa, vaan syön Tervon tapaan tonnikalaa ja raejuustoa. Kuppelehdin yöt valveilla ja nukun päiväunia milloin sattuu.

Onneksi on siis Herra, joka parhaillaan kuulostaa pesevän autojamme painepesurillaan. Pitänee minunkin ryhdistäytyä, pukeutua ja aloitella lounaan valmisteleminen…