Eilen vihdoinkin lähikaupassa oli tarjolla kotimaista raparperia. Pitäisiköhän laittaa omalle pihalle yksi puska kasvamaan, niin ei tarvitsisi kytätä joka kevät rapaperien alkuperämaata? Suhtaudun nimittäin skeptisesti hollantilaiseen tehotuotantoon samoin kuin esimerkiksi unkarilaisiin tai puolalaisiin viljelytuotteisiin, joita kastellaan ties millä vedellä.

Päätin siis valmistaa meille tämän helatorstain jälkiruoaksi raparperihyvettä, jota nykyään kutsutaan crumbleksi. Tällainen hyve oli edemenneen isämme suosikkijälkkäri. Vaniljakastike on raparperihyveen ehdoton kumppani.

RAPARPERIHYVE/CRUMBLE

6-8 kpl raparperin vartta
sokeria maun mukaan

muruseos:
4 dl vehnäjauhoja
0,5 dl sokeria
0,5 tl suolaa
0,5 tl vaniljasokeria
200 g voita

Huuhtele raparperit ja leikkaa ne noin senttimetrin paksuiksi viipaleiksi. Lado viipaleet uunivuokaan. Laita uuni lämpenemään 200 C.

Mittaa kulhoon vehnäjauho, mausteet ja voi. Nypi voi kuiviin aineisiin. Levitä se sitten raparperipaloille uunivuokaan.

Nosta vuoka uuniin ja kypsennä noin puoli tuntia tai kunnes paistoksen pinta on kauniin ruskehtavaa. Anna jäähtyä hetkinen ja tarjoa sitten vaniljakastikkeen kera.

VANILJAKASTIKE

3 kpl kananmunan keltuaista
o,5 dl sokeria
ripaus suolaa
1-2 rkl vaniljasokeria
2 tl maizena-jauhoa
3 dl maitoa
1 dl kermaa vaahdotettuna

Vatkaa kananmunan keltuaisia hetki paksupohjaisessa kattilassa. Lisää sokeri, suola, vaniljasokeri ja maizena, sekoita hyvin. Lisää lopuksi maito ja sekoita tasaiseksi.

Kuumenna seosta jatkuvasti vatkaten kunnes se kiehahtaa (tärkkelys suojaa leikkaamiselta). Ota kattila levyltä ja vatkaa hetkinen. Jäähdytä vaniljakastike. Lisää juuri ennen tarjoilua joukkoon kermavaahto.

Ihan tuli lapsuus mieleen! Raparperi on kyllä verraton alkukesän primööri. Muistaakseni vuosi sitten tarjosin kevätaterialla raparperikeittoa, jossa oli joukossa viipaloituja mansikoita ja kruununa vaniljajäätelöpallo. Ei hassumpaa sekään.

Helatorstai on sujunut löysäillessä ja sadetta pidellessä. Auringosta ei ole näkynyt vilaustakaan, joten kateeksi käy itäsuomalaisia hellelämpötiloineen.

Herra jännittää parhaillaan yläkerrassa Suomi-USA -jääkiekko-ottelua, jossa ratkeaa lauantaisen neljännesvälierän taistelupari. Suotavaa olisi, että Suomi pelaisi toisena joukkueena. Lähdemme nimittäin Herran kanssa lauantaiaamuna jääkiekon mekkaan…

4 kommenttia artikkeliin ”Raparpericrumble”

  1. No ehdottomasti laitat raparperin kasvamaan. Se on hyvin vaatimaton tarpeiltaan mutta niin ihana sadoltaan!

  2. Voi kun saisi raparperin kasvamaan täälläkin, mutta Syvässä Etelässä on vähän liian kuumaa. Olen kyllä kokeillut, kun sain wisconsinilaisnatiivilta taimen lahjaksi, mutta ensin se oli aika kitukasvuinen (ei ollenkaan sellainen upea raperperirivistö kuin meillä oli Keski-Suomen mökkimaisemissa aikoinaan) ja sitten muutaman sentin mittainen musta karvainen mato söi ne pienetkin lehdet. Se oli sen tarinan loppu. Onneksi raparperia saa kaupasta!

    1. No voi harmi! Toivottavasti sille madolle tuli pahat vatsanpurut raparperin oksaalihaposta!

      Meillä oli myös Somerolla lapsuudenkodissa iso, villiintynyt raparperipuska. Yleensä sieltä haettiin alkukesästä notkeita, ohuita ja meheviä raparperinvarsia hyveeseen, kiisseeliin tai piirakkaan. Kesän edetessä into hiipui ja loppukesästä raparpereista oli kehkeytynyt kuivakoita, syisiä ja todella happamia. Sinne sitten jäivät ja maatuivat syksyllä. Varsinaista hävikkiä!

      Mutta juu, nyt ajattelin tuohon meidän kasvilavaan tökätä taimen, niin saadaan sitten oman maan tuotantoa jatkossa.

Comments are now closed.