Sain viime viikolla postipaketin Pielavedeltä, ja mitäs sieltä löytyikään? Rouvan rakas Sabatier-veitsi oli parantunut puukkosepän taitavissa käsissä! Katsokaapa kahvaa, voiko olla kauniimmin työstettyä puuta?

Veitselläni on ikää 26 vuotta. Se kuului Sabatierin veitsisarjaan, joka oli hankittava Cordon Bleu –kokkikoulussa. Veitset on valmistettu hiiliteräksestä, ja niiden kiistaton etu on mahdollisuus korjata teroituspuukolla leikkaamisesta aiheutuva terän kieroutuminen. Vettä nämä hiiliteräkset eivät siedä juuri lainkaan, vaan ruostuvat ja vaurioituvat.

Olin pitänyt omaa suosikkiveistäni kuin kukkaa kämmenellä ensimmäiset parikymmentä vuotta, mutta jostakin täysin käsittämättömästä syystä aloin pesta sitä astianpesukoneessa joitakin vuosia sitten. Tyhmä minä! Veitsen terä tietysti vahingoittui rajuista pesuaineista ja lopulta kahva alkoi irvistellä inhottavasti.

Kehtasin kuitenkin näyttää veistäni meillä vierailleelle puukkoseppä-Suastamoiselle, joka otti veitsen matkaansa ja operoi sen. Terä on hiottu ja kädensija saanut uuden puuosan ja kiinnitysniitit. Seppämestari oli valinnut veitsen uudistamistyyliksi Vrouw Marian.  Sehän on hollantilainen kauppalaiva, joka upposi vuonna 1771 matkalla  Amsterdamista Pietariin ja makailee Jurmon edustalla Itämeren pohjassa.

Nyt vannon, kautta kiven ja kannon, että seuraavat 26 vuotta veitsi pestään käsin, tai siis lähinnä huuhtaistaan terä puhtaaksi ja kuivataan heti. Tässä vielä teemaan sopiva laulu:

Kevät ei nyt tunnu täällä Varsinais-Suomessa oikein etenevän. Eilinen päivä olisi periaatteessa ollut oikein verraton kevätsellainen, mutta hillitön tuuli remelsi nurkissa koko päivän. Rannassa koivut ovat nihkeästi hiirenkorvalla, mutta sisämaassa heti kilometrin päässä merestä jo selvästi pidemmälle kehittyneet ja reippaasti vihertävät.

Saadakseni jotakin vihreää askartelin meille uuden ovikranssin. Olin hankkinut jonkin taannoisen vuodenvaihteen koristeluihin murattijäljitelmää Tiimarista. Se sattui käsiini romukaapillamme. Kiepautin rautalangasta kehän ja kiinnitin muratit siihen. Vähän plastiikkiselta se näin läheltä katsottuna näyttää…

…mutta etäämmältä ihan kohtuullisen uskottavalta. Ovenpielen orvokit kukkivat edelleen ahkerasti.

Ja suureksi yllätyksekseni myös pihanpuolen helmihyasintit innostuivat kukkimaan, vaikka ne ehtivät alkutalven lämpimillä säillä kasvattaa runsaan lehvistön.

Niidenkin väri on tänä vuonna aivan erilainen kuin edellisvuosia, sama ilmiö siis kuin krookuksilla.

Rouvalla on tänään huisin jännittävä iltapäivä. Pitäkääpä peukkuja pystyssä ja toivokaa parasta, kerron lisää aiheesta lähipäivinä…

10 kommenttia artikkeliin ”Viiltävää

  1. Tämäkin menisi hyvin hävikistä hyväksi-osastoon, kun rakas keittiöapulainen on saatu taas kuntoon:)

  2. Sopiiko muuten, että linkitän blogini suosikkilistalla tänne Raadelmaan? 🙂

  3. Kolminkertainen eläköön-huuto käsityölle ja käyttökelpoisen tavaran kunnostamiselle! -Meillä on muuten käytössä ihan selvästi tämän sinun veitsesi serkku, Japanista ostettu. Siellä sitä osataan myöskin valmistaa hyviä veitsiä.

    1. Kannatan myös kunnostamista! Yksi syy, miksi todennäköisesti aloin pyörittää veitsiä astianpesukoneessa, on meidän häälahjaksi saamamme Mac-veitsipari, jotka ovat paitsi teräviä myös tiskikonekestäviä. Ja Macit saimme – tietty – Uchimurinalta! Nyt taloudessamme on siis kolme erinomaista veistä, joten eiköhän näillä pärjätä.

Comments are now closed.