Kävipäs Rouvalla munkki! Ikinä en ole voittanut mitään, mutta nytpä voitin Pradan parfyymin Iiris-lehden Facebook-arvonnassa. Puteli saapui eilen ja nyt tuoksun Infusion d’Irisiltä.

Jokin siinä tuo mieleen mummun, mutta sillä lailla myönteisessä mielessä. Pradasta taas muistan matkan Milanoon rakkaan sisareni, Rouvan Pirkanmaalta, kera vuosia sitten. Istuimme Galleria Vittorio Emanuelessa ja katselimme kuinka pienet japanittaret hyörivät Pradan myymälän ympärillä kuin muurahaiset.

Meille tulee – niin kuin varmaan kaikille muillekin – kasapäin mainospostia, joissa on tarjolla lehtiä edulliseen hintaan. Tilaushoukuttimena on juuri näitä arvontavoittoja. Jo vuosia olen hokenut Herralle, että tunnetko yhtäkään ihmistä, joka noista olisi jotakin voittanut? No, nytpä tunnen!

Tuo mainittu Iiris-lehti ei ollut yhtään hullumman tuntuinen julkaisu. Päätoimittajana on Leena Karo, jonka jätettyä Kodin Kuvalehden jätin minäkin sen. KK.n hylkäämistä avitti lehden heikentynyt ruokatoimituksellinen osuus.

Iiriksen ruokatoimitus on ilmeisesti samoissa käsissä kuin lehden muukin toimitus, joten hurraahuutoja sille ei vielä voi korottaa. Ensimmäisen numeron ruokajutun kohdepari sen sijaan oli viisaasti valittu, kun pariskunta Jallinoja esitteli kokkailuaan.

Rouva puolestaan kokkaili eilen ruisleipää. Innostuin siitä, kun Herran nuorempi tytär toi visiitillään meille lämpimäisiä omasta leivonnastaan. Se oli herkullista leipää! Pengoin siis pakastimesta viimevuotisen taikinanjuureni ja aloitin hapattamisen. Lisäksi Kotilieden helmi-maaliskuun numerossa oli sattumoisin ruisleivän valmistusohje, jossa oli käytetty samaa Puukarin Pysäkin juurta kuin mitä meilläkin on.

Nyt annoin juuren hapantua yli kaksi vuorokautta ja leivontapäivänä lisäsin taikinaan reippaasti 50 g tuorehiivaa. Johan nousi taikina!

Noin kolmasosasta taikinaa leikkelin pieniä leipäsiä ja lopusta tein limppuja, joita kypsensin jäähtyvässä uunissa pizzakiven päällä todella pitkän aikaa. Niihin muodostuikin aivan huikean paahtuneet pohjat.

Tuoreen ruisleivän ainoa haittapuoli on sen viekoittelevuus. Mekin ahdoimme Herran kanssa illalla leipää niin että Rouva heräsi aamuyöllä mahan kouristeluun. Kohtuus kaikessa ja niin edelleen…

Yksi kommentti artikkeliin ”Hajuvettä ja ruisleipää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s