Noin siis Joukahaisen äiti opasti Aino-tytärtään ”lihan iloihin”, sillä tyttönen oli äitinsä mielestä aivan liian nuori ja hentoinen joutumaan Väinämöiselle vaimoksi. Monikohan nykyäiti neuvoo lastaan pulskistumaan?

Jos muuten jostakin saatte käsiinne ”Väinämöisen viettelys – Kalevalainen keittokirjan” (Juvonen – Salo, Gummerus 2005), niin älkää empikö, vaan sijoittakaa roposenne siihen. Kirjassa on mitä mainioimpia tyyppittelyjä kalevalaisista mieshahmoista, jotka löytyvät mielestäni edelleen maisemista. Eivätkä Väinämöisen viettelyksen ruokaohjeetkaan ole hullumpia.

Kalevalan päivän kunniaksi Rouva kuitenkin julkaisee ohjeen, joka ei ole ”Väinämöisen viettelyksistä”, vaan silkkaa perinnetietoutta.

LÄSKISOOSI 

n. 700 g lihaisaa tai rasvaista siankylkeä (oman mieltymyksen mukaan)
n. 2 kpl sipulia hienonnettuna
4-6 rkl vehnäjauhoja
n. 1 tl suolaa
n. 7 dl kiehuvaa vettä
muutama maustepippuri
muutama musta- tai valkopippuri

Pilko siansivu sopiviksi paloiksi. Jotkut jättävät ne pitkiksi viipaleiksi, ihan maun mukaan.

Paahda sianlihaa paistinpannulla, kunnes se on kauttaaltaan ruskeaa ja rapeaa. Ota lihat sivuun, jos jatkat läskisoosin valmistamista pannulla.  Ripota lihoille suolaa.

Pannulle olisi pitänyt jäädä lihoista reilusti rasvaa. Jos ei ole, lisää voita.

Kuullota nyt sipulisilppua, mausta sekin kevyesti suolalla.

Lisää pannulle niin paljon vehnäjauhoja, että ne sitovat kaiken rasvan. Jos olet epävarma, ota sipulit pois pannulta ennen jauhojen lisäämistä. Jos taas haluat kokeilla onneasi, jätä ne pannulle.

Nyt nimittäin alkaa hermoja koetteleva osuus: jauhot pitää ruskistaa, mutta ne eivät saa palaa.Hyvin ruskistunut jauho muistuttaa ulkonäöltään kosteaa rantahiekkaa.

Kaada kiehuvan kuuma vesi pannulle siinä vaiheessa, kun jauhot ovat sopivasti ruskistuneet tai kun oma kanttisi alkaa olla koetuksella. Vatkaa kastike sileäksi, lisää mausteet ja aloita hauduttaminen.

Haudutuspuuhaan pitää varata aikaa ainakin kaksi tuntia, mielellään kolme. Käy ajoittain sekoittelemassa kastiketta ja vahtimassa nesteen määrää. Lisää kuumaa vettä tarvittaessa.

Kun kastike on saanut kiehua hiljakseen, kaikessa rauhassa, alkaa se ohentua itsekseen. Tässä vaiheessa kotona leijuu jo sellainen tuoksu, että nälkäisempää alkaa heikottaa.

Pese hyviä, jauhoisia perunoita ja laita ne kypsymään suolalla maustettuun veteen. Perunoita ei sovi kuoria etukäteen, koska niistä katoaa osa oleellista makua. Pilko muutama mauste- tai suolakurkku valmiiksi ja  nosta ne ruokapöytään samoin kuin  kannullinen kirnupiimää tai kylmää vettä, ei muuta.

Tarkista kastikkeen maku, mutta älä missään nimessä lisää kermaa! Läskisoosi on perinteistä suomalaista arkiruokaa, johon ei kermoja ölvätä.

Ja sitten vaan nauttimaan! Jokainen toimii tavallaan, Rouvalle ja Herrallekin kastike maistuu parhaiten lievästi muhennettuun perunaan sekoitettuna.

Lihapaloissa viipyilee vielä inanen rapeutta, joka tuntuu mukavalta suussa. Läski on jo aikaa sitten sulanut keitokseen. Kastikkeen makua ei oikein voi kuvailla. Se on läskisoosia!

Olen jostakin antanut kertoa itselleni, että aikoinaan läskisoosin valmistaminen miehelle oli aikalaisrouvalta silkka rakkaudentunnustus. Pitäneekö paikkaansa? No, meillä se ainakin on, koska Rouvaa ei kiinnosta käristäminen eikä tuo soosi mikään äkkinäinen ruokalajikaan ole. Mutta silloin tällöin oikein sopivaa…

EDIT 17.10.2015: vaihdoin kuvat tähän blogipostaukseen, koska Turun Sanomien blogistani ”Rouva Raadelman rakkaimmat reseptit” vastaavan postauksen kuvat olivat vahingoittuneet. 

Samalla lisäsin tuohon blogipostaukseen saamani Maailman Läskisoosijärjestön myöntämän lausunnon reseptistäni:

Kröhöm ❤