Taisin jossakin alkuvuoden blogipäivityksessä mainita, että teimme Herran kanssa aarrekartat, joihin kirjasimme unelmiamme ja haaveitamme. Omamme valmistimme ilman asiaan liittyvää koulutusta tai opastusta, joita olisi tarjolla. Jonkinlaisesta NLP-jutusta aarrekarttajutussa on todennäköisesti kyse.

Olkoon teoria taustalla tai ei, Rouvan haaveena ja siten aarrekartassakin on Kekkilän Vihervaja. Olen sellaista kaavaillut meidän pihallemme rajaamaan näkymää vieressä kulkevalle tielle. Vajan ja talon väliin rakentaisimme terassin, jonka päälle levitettäisiin sellainen purjeentapainen katos. Katoksen alle kiikuttaisimme kesäruokapöytämme ja grillin. Näin saisimme kesäolohuoneen!

Haaveena tuo siis elää, koska vaja ei ole halvimmasta päästä. Purjekatoksen olemme jo hankkineet Ikean poistomyynnistä ja taloyhtiön lupakin on saatu. Joten haavetta kohti on jo otettu ensimmäinen askel.

Voin vaivattomasti kuvitella itseni istumassa vihervajassa nauttimassa kasvien kasvamisesta ja siemailemassa viileää valkoviiniä. Aah!

Kokeilin jo yhtenä kesänä tomaattien kasvattamista avomaalla, mutta siinä kävi kuten odottaa saattaa: vihreät tomaatinraakileet ilkkuivat Rouvalle loppukesästä. Kostoksi kasvatuslaatikolleni en seuraavana vuonna istuttanut enkä viljellyt mitään (josta lähinnä kärsin itse, huono kosto).

Mutta haaveilla saa ja pitääkin kai. Lähihaave on, että iltapäivän web designer-näyttötutkinnon alkuhaastattelu menisi niin hyvin, ettei aivan kaikkea tarvitsisi tehdä uudelleen. Uudet haasteet nimittäin odottavat Rouvaa, mutta niistä mahdollisesti lisää myöhemmin. Nyt pitäisi saada työpöytää puhtaaksi. Pitäkääpä peukkuja pystyssä!