Tänään olisi pitänyt ”kunnon jouluperheessä” aloittaa päivä Lussekatt-pullaa mutustellen.
Siis tuollaista sahramilla kellertäväksi värjääntyneestä pullataikinasta valmistettua pullakuviota. No, eipä ainakaan meillä ole. Rouvan mielestä sahrami ei edes anna mitään erityistä makua pullaan, eikä kellertävä pullakaan nyt ihan hillittömästi houkuta.
Lucian päivä on kuitenkin mielenkiitoinen. Luciahan tuo valoa talven pimeyteen. Lucian nimi viittaa latinan sanaa ”lux” eli valo, ja niinpä Lucia onkin suomennettuna Valotar.
Juliaanisessa kalenterissa talvipäivän seisaus osui keskiajalla Lucian päiväksi, ja myös tämän vuoksi päivää vietetään valon juhlana. Joulukuun 13. päivän vastaista yötä on pidetty vuoden pisimpänä yönä, johon valkoiseen asuun pukeutunut ja kynttiläkruunua kantava Lucia-neito on tuonut valoa.
Lucia-neidon historia on puistattava. Tässä tarina Helsingin kaupunginmuseon sivustolta:
”Lucia oli legendan mukaan ylhäissyntyinen neito, jonka äiti oli vakavasti sairas. Tämä parani kuitenkin käytyään Pyhän Agathan haudalla Cataniassa.
Tästä kiitokseksi Lucia lupasi pysyä neitsyenä koko ikänsä. Hänen sulhasensa kuitenkin suuttui tästä ja ilmiantoi Lucian kristittynä viranomaisille. Lucia joutui oikeuden eteen ja tuomari määräsi kuulustelun jälkeen Lucian vietäväksi bordelliin. Tämä epäonnistui, vaikka tehtävässä oli 1000 miestä, vetohärkiä ja noitia.
Tämän jälkeen Lucian päälle kaadettiin pikeä ja öljyä ja hänet sytytettiin tuleen, mutta Lucia säilyi vahingoittumattomana. Lopulta hänet surmattiin miekalla.
Toisen tarinan mukaan pakanallinen kosija oli ihastunut Luciaan tämän kauniiden silmien takia. Lucia repi silmät päästään ja lähetti ne vadilla kosijalle. Neitsyt Maria antoi Lucialle uudet silmät. Tämän tarinan takia Lucia kuvataan usein kantaen vatia, jolla on silmäpari.”
Ja tuon jälkimmäisen tarinan vuoksi Lucia on sokeiden ja näkövammaisten pyhimys.
Lucian kohtalosta saisi varmasti melkoisen karmean elokuvan, ja oletettavasti tarina on toiminutkin aikoinaan samaan tapaan. Melko verisiä nämä pyhimysten merkkipäivät tuppaavat olemaan, kuten juhannuskin, Johannes Kastajan syntymäpäivä. Johannes Kastajan kohtalonahan oli myös tulla mestatuksi. Hänen verisen päänsä sai Salome palkkioksi tanssiesityksestään. Trallalalllaaa…
Vaan meilläpä on tänään vuorossa Strömsö-kokki Michael Björklundin hernekeitto. Siitä lisää tuonnempana!