Nyt Gloria-kynttilänjalka on saanut punaiset kynttilät. Taustalla näkyy minikokoinen kuusi, jonka koristelin chenille-palloilla. Ja pimeää on…

Eilen teimme jälleen Herran kanssa täyden työpäivän, vaikka Herralla piti olla e-päivä. Kumpaakaan ei houkuttanut ajatus lämpimästä ateriasta, joten päädyin leipomaan meille iltapalaksi Lohicoulibiacin tai Kulebjakan. Nythän on hyvälaatuista merilohta ollut runsaasti tarjolla ja vieläpä edullisesti, mikä kyllä jaksaa Rouvaa ihmetyttää. Lohen tuotantokustannukset ovat varmaan mitättömät.

Tätä piirakkaa varten googlailin (anteeksi, Google erisnimesi väärinkäytös, mutta se on niin toimiva) valmistusohjeita ja päädyin Glorian Ruoka&Viini -lehden versioon. Yksi syy valintaan oli jääkaapissamme pidempään oleillut hummerifondi-pullo, jota käytettiin ohjeessa riisin keitinliemessä. Kieltämättä se antoi mukavaa makua täytteen riisille.

Lohen suolasin itse ja todellisella pikamenetelmällä: samalla, kun keitin riisiä ja kananmunia, leikkasinlohifileen noin senttimetrin paksuisiksi viipaleiksi. Nostelin ne lautaselle, jolle olin sirotellut puolet suolasta. Viipaleiden päälle sitten ripottelin loput ja annoin lohen suolautua sen aikaa, että riisi ja munat jäähtyivät ja pakastetaikina suli kaulintakelpoiseksi. Sitten vaan itse hommaa:

LOHICOULIBIAC

500 g valmista voitaikinaa (mielellään iso taikinalevyä)

Täyte:
2 dl pitkäjyväistä riisiä
4 dl vettä
2 rkl hummerifondia
3-4 kovaksi keitettyä munaa
1 nippu tuoretta tilliä
500 g lohta
1 rkl merisuolaa
Voiteluun:
1 kananmuna

Esikäsittele lohi: viipaloi huuhdeltu lohifileen pala ja suolaa viipaleet kevyesti. Anna vetäytyä.

Mittaa vesi kattilaan ja kiehauta. Lisää riisit ja hummerifondi, keitä noin 15 minuuttia. Älä huuhtele riisiä, vaan valuta huolella ja jäähdytä.

Keitä kananmunat koviksi (n. 10 minuuttia) ja jäähdytä. Viipaloi munat ja jätä odottamaan.

Hienonna tilli.

Kauli sulanut taikinalevy suorakaiteen muotoiseksi levyksi. Levitä puolet riisistä taikinalevyn toiseen reunaan. Aseta päälle hienonnettua tilliä, munaviipaleita ja lohipaloja ja. Toista kerrokset. Nosta taikina täytteen päälle. Ummista huolellisesti. Nosta piirakka pellille, voitele munalla ja pistele haarukalla niin, että haarukan piikit lävistävät myös pohjataikinan. Näin piirakasta tulee tasamuotoinen.

Kypsennä lohipiirakkaa 200 asteen lämmössä noin 40 minuuttia. Tarjoa haaleana, esimerkiksi viileän valkoviinin kera. Meillä oli Cono Sur Chardonnay. Venäläiseen tapaan piirakan kyytipoikana tarjottaisiin sulatettua voita ja tilliä, mutta siihen en sentään ryhtynyt.

Valmis piirakka. Tuli aika runsas annos…

Eilinen räntämyrsky oli laadultaan hurjin meidän täällä kokemista. Tuntui ajoittain, että koko talo lähtee lentoon. Illalla maa oli lumisohjosta valkoisena, mutta tänään kaikki on jo hävinnyt. Tällaisina päivinä ymmärrän niitä suomalaisia, jotka muuttavat rospuutoksi etelään.

Jouluaattoon on tasan kaksi viikkoa aikaa. Eipä paljon aiheuta ahdistusta tuo! Tällä viikolla saimme taas joulusuunnitelmastamme muutaman kohdan hoidetuksi. Ensi viikolla on vuorossa joulupostin hoitaminen ja Herran pikkujoulut. Olen saanut nauttia livemusiikista, kun Herra on ahkerasti harjoitellut pikkujoulun lauluesitystään. Hyvin se jo sujuukin! Jopa niin hyvin, että hän keksii lauluun omia sanoitusversioitaan, joista kaikki eivät kyllä sovi tälle foorumille (=”perheblogi”)!

Rouvallakin alkavat pahimmat opiskelukiireet talttua. Eilen sain julkistettua ihkaensimmäiset nettisivustoni, mutta olen asiasta vielä niin ihmeissäni, etten tohdi linkkiä laittaa näkyviin. Uusia sivustoja alan viritellä vielä ennen joulua, mutta vain leiska-asteelle. Tuleepa samalla suoritettua yksi kotitehtäväkin (toivottavasti). Ensi viikolla saamme opastusta portfolion kokoamiseen. Se kuulostaa jo uhkaavasti näyttötutkintoon valmistautumiselta. Hrrrrr….

Syksy on mennä pätkähtänyt lopulta aikan nopeastikin. Ollenkaan niin paljon en ole saanut aikaiseksi, kuin mitä kuvittelin. Jonkinlaiseen henkiseen itku-potku-raivariin kului valitettavan monta viikkoa, joiden aikana mistää laatuelämästä ei voinut puhua. Paskassa rämpimistä, suoraan sanottuna.

Edes lukeminen ei ole sujunut: ehdin aloittaa Bo Carpelanin ”Lehtiä syksyn arkistosta” ja Kari Hotakaisen ”Jumalan sanan”, mutta molemmat jäivät kesken jo alkusivuilla. Arja Saijonmaan muistelmille taitaa käydä samoin. Aika on kulunut lähinnä Ilta-Sanomien ja Anna-lehden parissa. Television tuijottelu on myös kuulunut syksyn aktiivisimpiin harrastuksiin. Ehkä olen tyhmistynyt ja passivoitunut juuri noista syistä.

Lisäksi minua on kisannut tänä syksynä elämän rajallisuuden tiedostaminen. Ihan vakavissani pohdin, että pitäisikö meille hankkia joulukuusi VAIN siksi, että ehtisin edes kerran elämässäni sen koristella. Minulla kun ei omassa kodissani tai meidän yhteisessä kodissamme ole koskaan ollut joulukuusta. Sovimme kuitenkin Herran kanssa, että ei nyt hommata sitä kuusta.

Onkohan tämä kaikki oireilu nyt ihan aidosti keski-iän kriisiä?