Maisema eilen iltapäivällä.

Rouva on varmaankin aivan silkasta myötätunnosta onnistunut saamaan oikean kyynärpäänsä, olkapäänsä ja lapansa niin kipeiksi, että Panadolia on pakko nappailla pari kertaa päivässä.

Herran olkapää on ollut Sulkavan Soutu -reissusta asti kipeänä ja on parhaillaan teipattu. Omassani lienee yhdistelmä hiirikyynärpäätä – joka on vihoitellut aiemminkin – ja maanantain venytyksiä. ”Vanhuus ei tule yksin, vaan vanhenevan puolison kanssa” on joku valopää joskus sanonut, ja tuntuu pitävän paikkansa.

Raadelmassa on selvää syksyntuntua maisemassa. Säät vaihtuvat vikkelään ja sadetta on saatu miltei päivittäin. Iltojen varhainen pimeneminen on ehkä vakavin merkki vuodenajan vaihtumisesta. Ruskanmerkkejä ei sentään vielä ole.

Yksi kesäinen ilmiö jatkuu: keittiömme on banaanikärpästen lentokenttä. Tomaatit on pakko pitää jääkaapissa eikä hedelmiä voi hankkia, kun nämä peijoonat iskevät niihin. Hahaa, kärpäset, loppuviikosta viilenee! Loppunne lähestyy! Auts, kun sattuu!!!