Tänään tulee kuluneeksi 25 vuotta isämme kuolemasta. Hänet nyppäistiin pois keskuudestamme täysin varoittamatta ja vain 57-vuotiaana: ”Inhimillisesti katsoen liian varhain”, kuten jossakin muistokirjoituksessa silloin mainittiin.

No, oma tulkintani on se, että parhaat viedään ensin pois. Heillä on varmasti jotakin tärkeämpää tehtävänä tuonpuoleisissa. Kevyet mullat, isä!