Kyllästymiseni talveen alkaa jo näkyä ruoanvalmistuksessakin: alkuviikosta tein mielenkiintoista, ruokaisaa voileipäkakkua (laitan sen ohjeen tänne blogiin kunhan olen vielä vähän kehittänyt sitä) ja tänään tuli pakottava tarve tehdä Länsirannikon salaattia Rhode Island-kastikkeella. Sisäinen kylmäkköni on herännyt talvihorroksestaan!

Kuvassa siis salaatti, joka nyt jääkaapissa odottaa Herraseni kotiinpaluuta itäisestä pääkaupungista. Näiden kastike-erillään-salaattien etu on juuri se, että ne voi valmistaa etukäteen ilman pelkoa ainesten vettymisestä.

Länsirannikon salaattiin tarvitaan 200 g marinoituja herkkusieniä, jotka valmistetaan yksinkertaisesti niin, että viipaloiduille herkkusienille kaadetaan marinadi:

1 ison sitruunan mehu
1-2 tl sokeria
½-1 tl suolaa
1 dl oliiviöljyä

Annetaan vetäytyä sen aikaa, että salaatin muut osaset on pilkottu ja sekoitettu keskenään:

2 iso tomaattia lohkoina
1 ps pakasteherneitä sulatettuina
1 prk valkoista parsaa valutettuna ja paloiteltuna (isohko lasipurkki)
2 ps isoja pakastekatkarapuja (à 180 g) sulatettuina ja valutettuina
1 prk simpukoita suolaliemessä valutettuina

Salaattivadille levitin yhden pussillisen valmista salaattisekoitusta. Naureskelin ensin niitä kotikeittiön täydellisinä turhakkeina, mutta nyt olen vakikäyttäjä. Salaatteihin saa kivaa vaihtelua, kun pussissa on mukana veriviiniheinää, lollo rossoa, frisee-salaattia ym, joita yksittäin ostettuina jäisi yli ja sitten harmittaisi. Meillä nimittäin jääkaapin vihanneslaatikkoon ilmestyy ajoittain sellaisia vihreää ektoplasmaa sisältäviä pussukoita, joita on muodostunut, kun olen laittanut talteen salaattia juuri siitä syystä, että sitä on vielä jäänyt vähän!

Rhode Island-kastikkeeseen on varmaan niin monta ohjetta kuin kylmäkköäkin. Minä tein sen sekoittamalla half-and-half täysmajoneesia ja kermaviiliä. Mausteeksi tilkka sitruunanmehua, noin ruokalusikallinen tomaattipyrettä, pari pientä valkosipulin kynttä raasteena, suolaa, sokeria, mustapippurirouhetta sekä chiliä ja/tai Tabascoa. Ainekset sekoitetaan ja maku tarkistetaan. Muistaakseni tähän kastikkeeseen voisi lirauttaa tilkan viskiä – vai oliko se sittenkin konjakkia? No, meillä ei ollut kumpaakaan…

Salaatti on nyt siis jääkaapissa ja minä olen lähdössä Kaarettarien kokoontumiseen. Toivottavasti tulee yhtä sykähdyttävä tapaaminen kuin viimeksi!