Tässä maisemaamme viime viikolta, jolloin saimme nauttia aurinkoisista talvipäivistä. Tuo punainen viiru kuvassa ei hävinnyt edes automaattisella korjaustoiminnolla, joten se saa nyt esittää joulun henkeä!

Lunta on tullut lisää, ja parhaillaankin sitä satelee. Herra on saanut tehdä oikein reippaasti lumitöitä, viimeksi eilen. Valkoinen joulu on siis luvassa.

Jouluvalmistelut ovat edenneet suunnitellusti: viime viikolla kävin tilaamassa meille kinkun. Se on luomupossua, eli kuulumme siihen noin 10 prosentin vähemmistöön, joka moisesta saa nauttia (kuulin radiosta tämän tiedon). Joulukortit ovat matkalla postiin, ja lahjatkin on jo hankittu (siis ne kaksi lahjaa, jotka odottavat perheen pienimpiä, koska emme lahjo Herran kanssa toisiamme – vissiinkään?).

Viikonloppuna pesin joululiinan valmiiksi. Joulukuusta meille ei vieläkään tule, mutta sen sijaan Rouvan vanha kynttiläkruunu sai uuden tulemisen.

Sain tämän rakkaalta sisareltani, Rouvalta Pirkanmaalta (silloin vielä neiti), joskus viime vuosituhannella. Kruunu oli väriltään läjinnä oksidoituneen kuparin sävyinen, mutta itsenäisyyspäiväksi ruiskumaalasin sen valkoiseksi. Jotta kynttiläkruunu pysyisi paikoillaan portaan kaiteella kehitin siihen jalan vanhasta lasiastiasta ja koristekivistä.

Nyt jouluksi suunnitelmissa on koristaa kruunu punaisilla huoparuusuilla ja joulupalloilla. Kynttilät vaihdetaan punaisiksi. Puuha on varattu osin perheen pienimmille, joilla yleensä aatot kuluvat niin verkkaan joulupukkia odotellessa! Muuten: toinen pienimmistä valmistui viikonloppuna insinööriksi! Onnittelut näin digitaalisen median välityksellä vielä meidän pörröpäällemme!

Palataanpa siis jouluvalmisteluihin: lauantaina valjastimme Citroenimme ja karautimme Kupittaan Citymarketiin. Enin osa joulun ruokatarvikkeista löytyy nyt keittiön kaapeista. Tässä joulumenumme:

Aatonaatto:
– kinkkuvalvojaiset ja perunalaatikon alkuvalmistelut
– pizzaa kotikonstein (otetaan kinkku välillä pois uunista ja tönätään paistokivi tilalle)

Jouluaatto:
– tuikitavallinen aamupala (ei puuroa!)
– puolenpäivän ja joulurauhan julistuksen jälkeen lihaliemi ja -pasteijat
– illansuussa jouluateria:

Rosollia ja kermavaahtokastiketta
Silakoita S.Wallinin tapaan
Smetanasilliä
Piipanojan kýlmäsavulohta ja piparjuurikermaa
Kotijuustoa
Tanskalaistyyppistä joulumaksapateta
Joululimppua, voita

Kinkkua
Hämäläistä perunalaatikkoa
Lanttulaatikkoa
Herneitä

Konjakkiluumuja ja jäätelöä

Muutamia kommentteja näistä:

• lihaliemen keitän itse luista, naudan lavasta ja juureksista. Jäähdytys ja rasvan poistaminen ensin, ja sitten liemen kirkastaminen valkuais-kananmunankuori-seoksella.
• lihapasteijat valmistuvat näpsästi voitaikinalevyistä, hyvin maustetusta jauhelihasta (maustepippuria!) ja kananmunasta.
• rosollin teen perniöläisten pitoemäntien ohjeella, jonka mukaan perunaa tulee olla puolet rosollimassasta (eli yhtä paljon kuin porkkanoita ja punajuuria yhteensä). Makua antamaan lisätään sipulia ja maustekurkkua, ei muuta.
• S.Wallinin silakoiden ohje löytyy täältä blogista.
• smetanasillin ohjeen pohjana on Jussi Jurkan silliohje (en muista mistä peräisin, pelkkää smetanaa, silliä ja mausteita). Tässä jouluversiossa käytetään matjes-silliä. Lisäksi siis vain tilliä, ruohosipulia ja mustapippurirouhetta.
• Piipanojan kylmäsavustettu kirjolohifile on herkullista sellaisenaan, mutta piparjuurikerma ja pieni tiraus sitruunanmehua täydentää nautinnon. Jonakin jouluna saimme käsiimme saman tuottajan kylmäsavusiikaa, joka on julmetun hyvää. Myös graavisiika sopisi kuvioon, mutta menköön tänä vuonna näin…
• kotijuuston valmistan punaisesta maidosta (1 l), kermaviilistä (1 prk) ja kananmunista (3-4 kpl) muuten tavalliseen tapaan, mutta tiputtelen juustomassaan voinokareita suolan lisäksi. Aikas namia.
• tanskalaistyyppinen joulumaksapate on helppo nakki: valmiiseen maksapasteijaan (esim. Kalaasi) hierotaan mausteita maun mukaan, massa pakataan sopivaan kulhoon ja pinnoitetaan lihaliemi-sherry-hyytelöllä.
• kinkku paistetaan aatonaattona ja kuorrutetaan perinteiseen sinappihuntu-korppujauho-tyyliin aattona.
• hämäläinen perunalaatikko tulee taas olemaan hermostuttavin ruokalaji. Sen valmistaminen on ihan oikeasti ”korkeemmaas kärees”. Marttojen ruokakeskustelupalstoilta olen bongannut Jorma Viikarin perunalaatikko-ohjeen, jolla olen päässyt jonkinmoisiin tuloksiin. Oma viritykseni perunamassan lämpötilan säilyttämiseen noin 60-asteisena (eli varina) on sähköinen lämpötyyny sekä paksut froteepyyhkeet ja huopa. Pito-perunat odottavat jo jääkaapissa.
• lanttulaatikkoon laitan aina reippaasti inkivääriä, muskottipähkinää, valkopippuria ja siirappia. Kiva piristysruiske!
• herneiden pitää olla Saarioisten tölkkiherneitä! Mikään muu ei käy! Onneksi provianttireissulla niitä löytyi.
• konjakkiluumut on ihana päätös aterialle: hyvät luumut liotetaan omenamehussa pulleiksi. Sitten ne kiehautetaan nopeasti, maustetaan tarvittaessa sokerilla ja lopuksi niille kaadetaan konjakkia niin paljon kuin ilkeää (tai no ehkä kaksi ravintola-annosta). Homma sytytetään palamaan ja tarjoillaan sitten vaniljajäätelön kera. Jos ateria muuten ei ole uuvuttanut, saa se tästä lopullisen pisteensä. Pötkölleen on mentävä hetkeksi.

Joulupäivänä palataan taas tavallisiin ruokiin. Tapanina aiomme Herran kanssa herkutella blineillä ja muikunmädillä. Ehkä snubben kera. Ja niin on – VIPS – joulu ohitse. Härkäviikot ja reikäleivät odottavat. Mielenkiintoista, että sitäkin jo odottaa!

Nyt siis toimeen! Pesisinkö ikkunat sittenkin…