Viikonloppu kului pitkälti viime viikosta toivuskellen, eli niin Rouva kuin Herrakin ovat nukkuneet tavallista enemmän. Sunnuntai-iltana Herra vetäytyi levolle jo yhdeksän jälkeen (mutta hän olikin noussut ennen Rouvaa ja käynyt vielä hiihtämässäkin), jolloin Rouvalle tarjoutui mahdollisuus television katselemiseen ihan issekseen .

Kanavasurffailu keskeytyi, kun löysin TV5-kanavalta ohjelman Eliittirouvat, Skånefruar. Tulee siis klo 21.30 sunnuntaisin. Osia on käsittääkseni tehty kuusi, ja tämä eilinen oli osa kaksi, joten lystiä on luvassa vielä loppuvuoden pyhäpäivinä (ellei sitten halua katsoa jaksoja netti-tv:stä).

Jösses, mikä ohjelma! Eilisessä jaksossa rouvat – viisi hyvinhoidettua 40+-ikäistä daamia – osallistuivat White partyihin, jossa kaikilla oli tietenkin täysivalkoiset asut. Huu! Yksi rouvista kävi miehensä kanssa vaatekaupassa hankkimassa oman asunsa, ja mies niin liikuttavasti ihaili vaimoaan tämän sovittaessa mekkoaan. Toinen rouvista oli päättänyt kiusata kolmatta pukeutumalla punaiseen leninkiin, ja sai sitten etkoilla kuulla kunniansa. Voi sitä naurua, kun jäynä paljastui! Itse partyssa daamien tavoitteena oli saattaa sinkku-skånefru illan isännän kanssa yhteen. Ensi jaksossa ilmeisesti päästään deiteille…

Sivujuonena oli jonkinlainen pumpattavan Barbaran aasiversio, jonka anukseen yksi daameista tuuppasi maskaransa. Se taas johti aasiparan lopettamiseen, koska muuten ripsiväri olisi jäänyt ikiajoiksi elukkaan.

Toinen sivujuoni liittyi siihen, että yksi rouvista oli saanut teinipoikansa kaverilta arvion MILF (Mother I’d Like to Fuck). Tätä sitten pohdittiin puuma-näkökulmasta.

Nyt ovat siis sunnuntai-illat reerassa! Skånefruar on jotakin ihan muuta kuin Sinkkuelämä (joka sekin alkoi uudelleen alusta jollakin kanavalla) tai epätoivoiset Miljonääriäidit kulisseissaan.

Rouvaa miellytti ohjelmassa ihastuttava eteläruotsalainen murre. Aikoina, jolloin työskentelin elintarviketeollisuudessa, tuli tutuksi Karlshamnin kaupunki ja siellä sijainnut tuotantolaitos. Kokousesitykset skooneksi menivät pitkään yli ymmärryksen. Vaikka eivät ne aiemmat tukholmalaiset yhteistyökumppanit sen kummemmin helppoja olleet. Voi niitäkin aikoja! Ja niitä myyntiraportteja! Sitä diskuteeraamista!

Rouvan nuoruushistoriaan kuuluivat muiden tuhansien opiskelijoiden tavoin kesätyöt Tukholmassa 1980-luvun alkupuolella. Olin pariinkin otteeseen köksbiträdena, koska palkat olivat paremmat kuin Suomessa ja verotus jotakin ihan muuta kuin täällä. Silloin sai kielikylpyjä syntyperäisiltä ruotsalaisilta. Nyt kai noissa keittiöapulaisen hommissa pärjäisi parhaiten slaavilaisilla kielillä.

Tästäpä voisikin vetää tarinan päätteeksi vielä kielipoliittisen lausunnon: ei ruotsin opiskelemisesta mitään haittaa ole. Skandinaavisuus on oma arvonsa – ja saattaa olla nousevakin sellainen, jos euroalue jostakin syystä hiipuu. Saisivat vaan tanskalaiset opetella uudelleen skandinaaviskaa, toteaa nimimerkki ”Kahden päivän kokous tanskaksi oli jo liikaa”.