Mikko Rimminen sitten sai tämävuotisen Finlandia-palkinnon, vaikka Rouva oli pitänyt vahvana voittajaehdokkaana Joel Haahtelaa. Täytyy kyllä paljastaa surullinen totuus: en ole Rimmistä lukenut, vaikka esimerkiksi Pussikaljaromaania on kovasti suitsutettu. Tajunnanvirta kun ei satu olemaan Rouvan lempitekniikka proosassa. Lukematta ovat siis niin Volter Kilven Alastalon salit kuin James Joycen Odysseuksetkin. Voihan olla, että Rimminen kampeaa Rouvan tuolle polulle?

Syksyn ehdottomin kirjanautinto oli Olli Jalosen Poikakirja. Miten joku aikuinen ylipäätään osaa kirjoittaa lapsen perspektiivistä noin taitavasti? Toinen hämeenlinnalaismiesten maailmankuvaan kytkeytyvä lukukokemus oli Juha Itkosen Seitsemäntoista. Mielenkiintoinen kirja, joskin rakenne jäi arvoitukselliseksi. En vieläkään tajua, miksi kirjan keskelle oli koottu romaanihenkilöiden kirjeenvaihtoa. Kertokaapa se!

Dekkaripuolella omituinen yhteensattuma oli Matti Yrjänä Joensuun Rautahuoneen ja Outi Pakkasen Seuralaispalvelun aihealue, maksullinen seksi. Turun oma poika, Reijo Mäki, oli taas onnistunut Kolmijalkaisessa miehessään mainiosti. Mäki on meidän perheemme ikisuosikki: sopiva cocktail miesnäkökulmaa (!), huumoria ja paikalliskuvausta.

Pepi Reinkaisen Rakastajan kasvot jäi kaihertamaan Rouvan mieltä. Jotenkin ymmärrän sen, ettei kirjasta aikoinaan tehty arvosteluja runsaskätisesti. Pitäisi varmaankin lukea kirja uudelleen. Kuten tuo Joel Haahtelan Katoamispistekin, jota siis veikkasin Finlandia-voittajaksi. Lukukokemuksiini kuului myös Raija Siekkisen Häiriö maisemassa (olikohan sen nimi tämä?), koska Haahtela siihen viittaa omassa teoksessaan. Siekkisen lauseessa on ”sitä jotakin”. Imee mukaansa.

Varsinaiseksi lukijan lahjaksi on osoittautunut Piikkiön kirjasto, jonne Rouva päätyi juuri Siekkisen ansiosta. Hurmaavan pieni ja siisti kirjasto, jossa on ilo asioida! Kiitos siis Kaarinan kaupungille: veroeuroille todellakin tuntee saavansa katetta!

Nyt pitää rientää ankkapâtén valmistukseen. Valtiovierailu lähestyy…