Nyt on vietetty makkaratalkoita oikein perusteellisesti. Kiitokset vielä Pirkanmaan talkoojoukoille!

Oli muuten mielenkiintoista noin ”organisaatiopsykologisesti” huomata, miten jokainen meistä neljästä löysi oman toiminta-alueensa: Rouva Pirkanmaalta syötti erityisen hienosti suolta makkarasuppiloon, Herra Pirkanmaalta solmi makkaroihin katkaisulangat, Rouva Varsinais-Suomesta syötti makkaramassaa laitteeseen ja Herra Varsinais-Suomesta toimi koneen käynnistyskytkimen vartijana. Lisäksi hän kertoi rivoja juttuja. Molemmat Herrat vastasivat makkaratuotannon alkuvaiheessa lihan jauhamisesta Rouvien keskittyessä mausteseoksiin.

Neljän tunnin puurtamisen tuloksena saimme kaksi kattilallista makkaroita: puolet bratwursteja ja puolet lammasmakkaroita. Molemmat lajikkeet löysivät kannattajansa.

Lähtötilanne: the Makkarakone ja lihat.

Bratwurstien raaka-aineet jauhettiin kahteen kertaan, koska Herra Varsinais-Suomesta halusi sametinpehmeää makkaraa. Lopulta hän kuitenkin piti enemmän karkearakenteisemmasta lammasmakkarasta…

Makkarat keitettiin 80 C suolaliemessä. Osa päätyi pakasteeseen, osa nautittiin paistettuina.

Ja tässä makoisa lopputulos!

Makkaratalkoita edelsi rento launtai: nautimme aterian, joka rakentui ankkapâtésta ja maalaisleivästä, court bouillonissa haudutetuista lohimedaljongeista hollandaise-kastikkeen ja sesongin kasvisten kera sekä After Eight-kuorrutteisesta mutakakusta. Voin laitella näistä ohjeet blogiin, jos jotakuta sattuu kiinnostamaan.

Eilinen itsenäisyyspäivä kuluikin aika laimeissa merkeissä. Illalla tönötimme Herran kanssa television ääressä linnan juhlia vahdaten – aivan kuten miljoona muuta suomalaista! Mites se taas menikään, viisi miljoonaa kärpästä ei voi olla väärässä, syö sinäkin p….kaa.

Ai niin: tuo maan mainio otsikko; Rouvan nuoruuteen sisältyi jakso Mauri-nimisen miehen ”pitona”. Tämä olkoon etymologinen viiden pisteen vihje.