Suunnitteleminen kuulostaa tylsääkin tylsemmältä touhulta. Se taitaa olla osa mummomaailmaa, Rouva Raadelman brontosaurusmeininkiä. Mutta kerronpa nyt kuitenkin, kuinka lähden työstämään ruokatarjoiluja isommalle porukalle. Tästä trahteerausjutusta voi olla iloa nuoremmillekin lahopäille 🙂

Otetaan malliksi esimerkki elävästä elämästä. Meillä oli eilen taloyhtiön kevättalkoot. Koska olen onnistunut ulkoistamaan kaikki puutarhaan liittyvät työs rakkaalle puolisolleni, en myöskään koe velvoitetta osallistua kortteiden nyppimiseen talkoissa. Niinpä olen röyhkeästi ottanut talkooemännän roolin! 

Suunnitelman laatiminen käynnistyy tietysti ruokailijamäärän laskemisesta. Meitä on noin 20 henkilöä taloyhtiössä, joten työluku on siis selvillä.

Menun runko syntyy yleensä jostakin päähänpistosta tai vastikään onnistuneesta kokkailukokemuksesta. Nyt lähdin liikkeelle jälkimmäisestä: valmistin meille viime viikonloppuna Glorian Ruoka & Viini-lehden ohjeella italialaistyyppiset hampurilaiset. Niitä mutustellessa nousi  mieleen ajatus talkooateriasta. 

Tässä vaiheessa tietysti pitäisi ottaa selvää ruokailijoiden mieltymyksistä ja ruoka-aineallergioista ynnä muusta sellaisesta. Meillä tilannetta helpotti se, että porukka on tuttua.

Lähtökohtaisesti teen kaiken tarjottavan vähälaktoosisena tai laktoosittomana, koska se on niin vaivatonta. Gluteenittomuus onkin sitten oma lukunsa, mutta skippaan sen nyt ihan tietoisesti.

Sitten päästään raakaan työhön. Ihan ensimmäiseksi teen reseptikoosteen, lasken annosmäärät ja laadin kauppalistan.

 

Tavalliset kotitalousreseptit eli neljän ruokailijan annokset on kätevää laskea suuremmiksi Excelissä. Kauppalista syntyy samalla, ja jos kyseessä on tilaustyö, myös raaka-aineiden laskutusperusteet syntyvät kuin itsestään (ja jos vielä täppää uuteen sarakkeeseen yksikköhinnat niin laskelmakin on melkein valmis. Excel ❤ )

Melkein kaikki ruokalajit ovat skaalattavia sellaisenaan, poikkeuksena liemimäärät kastikkeissa ja keitoissa. Sekä tietysti kypsymisajat ja paistolämpötilat. Suurempi satsi kypsyy luonnollisesti hitaammin, ja melko usein kannattaa laskea uunikypsennyksessä paistolämpötilaa. 

Eikun ostoksille sitten vaan. Kauppareissuun liittyy myös kylmäsäilytystilojen tarkistaminen. Omat tavarat jääkaapista kylmälaukkuun vuorokaudeksi ja tarhteerausruoat kylmään. Tulee muuten samalla siivottua jääkaappikin 🙂

Kun aletaan lähestyä trahteeraushetkeä, piirrän yleensä tuommoisen söhryn. Suunnittelen samalla kattauksen ja tarkistan, että kaikki komponentit päätyvät pöytään. Joskus voi nimittäin muistua mieleen, että missäs se kastike/juusto/leipä/kasvislisäke taas olikaan? No, jääkaapissa tai keittiön pöydällä. Ja ollaan jo jälkiruoassa… Lahopäät itseni lisäksi: suosittelen tätä lämpimästi.

Sitten vaan toteuttamaan suunnitelmaa! Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.

Eilinen menu rakentui hampurilaisten ympärille. Jos saatte kuvan harakanvarpaistani selvää, niin tarjolla oli hampurilaispihvien lisäksi pekonia, cheddarjuustoa, tomaattiviipaleita, lehtisalaattia, maustekurkkuviipaleita, ketsuppia, Srirachaa, hampurilaiskastiketta (tosin vain yhtä makua) ja sipulia sekä jalopenopaloja. Lisäksi olin varannut talkoomakkaroita ja coleslaw-salaattia. Jälkiruokana kahvia, teetä ja raparperipiirakkaa.

Hampurilaispihvit valmistin Martha Stewartin ohjeella, joka on suunnilleen sama mitä aina käytän eli pelkkää lihaa ja vähän mausteita. Pihvit litistin mahdottoman kätevällä Kitchen Kraftin hampurilaispuristimella, joita saa tilattua iki-ihanasta Kelovee-kaupasta Paraisilta.

Best Beef Burgers 

(n. 10 kpl pihvejä)

1 kg naudan jauhelihaa, rasvaa alle 10 %
1-2 rkl Dijonin sinappia
1-2 rkl Worcestershire-kastiketta
n. 1 rkl suolaa
n. 0,5 rkl mustapippurirouhetta
rypsiöljyä

Sekoita ainekset keskenään. Ota taikinasta noin pingispallon kokoisia könttiä, pyörittele palloksi litistä kevyestin öljytyssä hampurilaispuristimessa.

Kuumenna grilli tai parila hyvin kuumaksi. Paista pihvit, muutama minuutti per puoli riittää. Tarjoa hampurilaispihvit haluamasi lisukkeiden kera.

Isomman porukan jälkiruokaleivonnaisohjetta valittaessa kannattaa suosia sellaisia, joissa annoskoko on uunipannullinen. Jos käytössä on suurkeittiöohje, niin uunipannu ja GN 1/1-vuoka ovat melkein samankokoisia.

Paloittelutavasta riippuen uunipannullisesta saa enemmänkin kuin 24 annosta. Tämä on vanha tuttu ohje, mutta laitetaan nyt kertauksena näkyville.

Maisemakahvilan rapaperipiirakka

(uunipellillinen eli noin 24 annosta)

muruseokseen:
8 dl vehnäjauhoja
3 dl sokeria
2 rkl vaniljasokeria
250 g voita sulatettuna

pohjataikinaan:
6,5 dl muruseoksesta
2 tl ruokasoodaa
2 dl piimää
1 kpl kananmuna

täytteeseen:
1 l raparperia paloina (n. 600 g raparperia)
2 tlk maitorahkaa (à 250 g)
2 dl sokeria
2 kpl kananmunia
1 rkl vaniljasokeria

pinnalle:
3,5 dl muruseoksesta
2 tl leivinjauhetta

Laita uuni kuumenemaan 175 C.

Valmista ensin muruseos: mittaa kuivat aineet kulhoon ja sekoita. Kaada joukkoon sulatettu voi. Erota muruseoksesta pinnalle ripoteltava osa, ja jätä se odottamaan.

Sekoita jäljellejääneeseen muruseokseen ruokasooda ja keskenään yhdistetyt kananmuna ja piimä. Sekoita taikinaksi. Levitä taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipannulle tasaiseksi kerrokseksi.

Huuhtele ja kuori raparperit ja paloittele noin senttimetrin mittaisiksi. Levitä raparperit taikinapohjalle.

Sekoita rahkaan sokeri, kananmunat ja vaniljasokeri. Levitä rahkaseos raparperipalojen päälle.

Sekoita pinnalle levitettävän muruseoksen joukkoon leivinjauhe. Murustele tasaiseksi ja levitä rahkatäytteelle.

Nosta piirakka uunin keskitasolle ja kypsennä noin 45 minuutin ajan tai kunnes piirakka saa kauniin kullanruskean värin. Jäähdytä ja paloittele. Piirakka kestää hyvin pakastamisen.

Kaksi viikkoa vielä ja sitten alkaa meidän huushollissa loma. Olettekos semmoisesta ihmeestä kuulleet? Kysymys on retorinen ja kohdistettu yrittäjäkollegoille 🙂