Eilen 19.3. vietettiin ranskalaisen ruoan päivää, Goût de France. En ole moista aiemmin juhlistanut, mutta ei mikään huono ajatus. Kokkailin meille vain pääruoan, joka rakentui sitruunaisesta lohesta ja belugalinssihöystöstä. Délicieux 🙂
- Ihana Pillivuyt-vati on lahja Kelovee-kaupasta. Kiitos rakkaat muruset ❤
Ranskalainen ruoka on kuulemma mukana UNESCOn maailmanperintölistalla, ja eilisellä merkkipäivällä lisätään ranskalaisen gastronomian tunnettuutta. Jostakin syystä tamperelaiset ravintolat vaikuttivat ottaneen vakavimmin haasteen, tai ainakaan ei yhdenkään turkulaisravintolan Ranska-menu ei osunut silmiini.
No, kotiruoka voi yhtä hyvin olla ranskalaisvaikutteista, kuten tämä setti. Olin bongannut ohjeen Glorian Ruoka&Viini-lehdestä vuosia sitten ja laittanut talteen. Kun männäviikolla järjestelin yhtä keittiökaappia, osui pussillinen belugalinssejä käsiini. Siitä siis ajatus lähti.
Kas tässä ohje:
Lohta ja belugalinssejä
belugalinssihöystöön:
3 dl belugalinssejä
6 dl vettä
1 tl suolaa
0,5 dl oliiviöljyä
1 kpl purjosipuli (vaaleat osat)
2 kpl salottisipulia
1 kpl valkosipulin kynsi
3 kpl porkkanaa
2 kpl varsisellerin vartta
2 rkl tomaattipyreetä
2 tl sokeria
mustapippuria ja suolaa myllystä
n. 4 dl vettä
tuoretta timjamia
2-3 rkl punaviinietikkaa
loheen:
600 g lohifileetä
2 kpl sitruunoita
0,5 dl kapriksia
0,5 dl hienonnettua lehtipersiljaa
voita ja rypsiöljyä
suolaa ja mustapippuria myllystä
(tilkka vettä)
Valmista ensin linssihöystö: huuhtele linssit. Kiehauta vesi, mausta suolalla ja lisää linssit. Keitä miedolla lämmöllä noin 15 minuutin ajan. Valuta.
Halkaise ja huuhtele purjosipuli, leikkaa ohuiksi viipaleiksi. Kuori ja hienonna sipulit ja valkosipulin kynsi. Kuori ja kuutioi porkkana. Huuhtele ja paloittele varsiselleri.
Kuumenna paistokasari ja kaada oliiviöljyä niin, että kasarin pohja peittyy. Lisää sipulit ja paahda hetki. Lisää muut kasvikset ja jatka paahtamista. Lisää tomaattipyree ja mausteet. Paahda vielä hetki ja kaada sitten kasariin vesi. Keitä miedolla lämmöllä kannella peitettynä noin vartin ajan. Sekoita välillä. Tarkista maku, lisää timjami ja punaviinietikka. Jätä odottamaan.
Leikkaa lohifileestä parin senttimetrin paksuisia viipaleita. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Leikkaa sitruunoista kuoret ja valkoinen osa, paloittele hedelmäliha. Valuta kaprikset. Hienonna lehtipersilja.
Kuumenna paistinpannu ja lorauta pannulle rypsiöljyä. Lisää nokare voita. Paista lohifileitä nahkapuoli alaspäin noin neljän minuutin ajan. Käännä lohipalat ja paista pinnat kiinni. Paista lopuksi lihapuolet pannua kohti ja paista vielä muutama minuutti. Nosta lohipalat apuvadille ja pidä lämpiminä n. 100 C uunissa tai folion alla.
Kaada pannulla oleva rasva pois ja laita pala voita sulamaan. Ruskista voi kevyesti. Lisää pannulle sitruunaviipaleet, kaprikset ja lehtipersiljasilppu. Kääntele niitä hetki, lisää tarvittaessa tilkka vettä.
Kokoa ruoka: levitä linssihöystö tarjoiluvadille, asettele lohiviipaleet linssipedille ja kaada lopuksi sitruunaliemi lohiviipaleille. Koristele sitruunalohkoilla ja yrteillä.
Tarjo viileän valkoviinin kera (joku Sauvignon Blanc sopisi hyvin).
Linssien maku sopii erittäin hyvin sitruunaiseen loheen. Suosittelen!
Vaan sitten vähän purnausta, joten lopettakaa lukeminen, jos haluatte säilyttää myönteisen mielialan. Rouva R. on nimittäin täysin turhautunut ruokamediaan.
Olen yrittänyt pysytellä selvillä trendiherkuista, meillä on kokkailtu pulled porkia, valkoista pizzaa, Igorin kanaa ja mitä lie bossämiä. Raakakakkuihin en ole sentään ryhtynyt enkä banaanilettuhin. Nuo edellä mainitut ruokalajit ovat olleet ”ihan kivoja”, mutta toista kertaa en niitä aio valmistaa.
Seuraan ruokablogeja, päivälehtien ruokasivuja, aikakauslehtien ruokapalstoja ja olen jopa tilannut ruokalehtiäkin. Tuo aiemmin mainittu Glorian Ruoka&Viini on muuttunut jokunen vuosi sitten ihmeelliseksi bistrolehdeksi, joka vilisee erilaisia siemeniä, chiamarjoja ja kimchi-ohjeita. Onneksi on tallessa vanhempia numeroita, kuten tämän lohiaterian lehti vuodelta 2010.
Maku-lehdestä taas on mennyt maku sen jälkeen, kun kurssikaverini Marita Joutjärvi lähti päätoimittajan paikalta.
Mitä sivustoa/lehteä/blogia tällaisen vanhan liiton keittäjän kannattaisi seurata, että saisi edes joskus innoitusta ruoanvalmistukseen? Vai pitääkö vain vaipua muistoihin…
Me emme järin usein käy edes ravintoloissa syömässä, kun se on vähän kallista lystiä. Inspiraation lähteinä olisivat varmasti hyviä. Varsin moni ruokabloggaajakin tuntuu raportoivan tiuhaan tahtiin ravintolakokemuksistaan.
No niin. Nyt olen murmuttanut tarpeeksi. Ja todisteeksi vielä tähän tuo Igorin kanan ohje. Resepti on Peggyn punaisesta keittiöstä-blogista ja vähän muokattu:
Kanaa Igorin tapaan
800 g broilerin rintafileetä
2 kpl paprikaa suikaloituna (esim. keltainen ja punainen paprika)
2 kpl isoa sipulia kuutioituna
3 kpl valkosipulin kynttä pilkottuna
70 g tomaattipyreetä
1 rkl sokeria
2 tl suolaa
mustapippuria myllystä
2 dl kanalientä tai 1 dl kuivaa valkoviiniä 1 dl vettä
350 g smetanaa
1 kuutioitu maustekurkku, ripottele juuri ennen uuniin menoa)
Kourallinen persiljaa revittynä puolet ennen uuniin laittoa ja loput koristeeksi
Kuullota pannussa paprikat ja sipulit. Lisää joukkoon tomaattipyree, suola, sokeri, pippuri, persilja ja kanaliemi tai valkoviini-vesiseos. Lisää smetana joukkoon ja sekoita. Anna kastikkeen sakeutua muutama minuutti.
Paista kanan fileet nopeasti kuumalla pannulla, niin että saavat kauniin värin.Asettele fileet vuokaan ja kaada kastike fileiden päälle, niin että ne peittyvät.
Ripottele maustekurkku sekä persilja ja laita uuniin 175 asteeseen noin 30 minuutiksi.
Tarjoile riisin ja raikkaan salaatin kera.
Nyt vaan tarkkailemaan auringon pimennystä, nauttimaan superkuusta ja odottamaan huomista kevätpäiväntasausta. Hyvää viikonloppua!
Rouva Raadelmasta 
Kuulostaa taas hyvältä, pitänee kokeilla linssejä niin menee ”linssineitsyys” hah- ja tutulta! Olemmeko nyt ” siinä iässä” että tulee kuppi täyteen aika nopsaan? Mitä ihmeen lehteä voi enää lukea? Jutut ovat niiiin selkeästi niin nuorten kirjoittamia ja ihmetellään päivänselviä asioita kun elämänkokemus puuttuu. Ilmeisesti olemme kuluttajina niin heikko segmentti että kannattaa unohtaa? Perustetaan oma joku kerhoklubilehti meille elämää nähneille? Jotenkin ET ei vielä tunnu omalta lehdeltä kun töitä olisi tehtävä vielä joku vuosi ( vaikka sinä on paljon mielenkiintoisia juttuja ja hyvin kirjoitettuja , myönnän 🙂 Ei muuta kuin leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä !
No just näin, kukaan ei ole meistä kiinnostunut 😄! ET, Viva ja Oma aika eivät ihan vielä uppoa, vaikka ihan hyvin toimitettuja ovatkin. Kaipa noissa nuorissa on se potentiaali, jota mainostajat kyttäävät. Perustetaan vaan keski-ikäisten oma lehti!
Ja linsseihin kannattaa ryhtyä, hyviä olivat😛
Hyvälle näyttävät sekä lohi, että kana. Kunpa aina muistaisi nämä hyvät ohjeet, kun tulee kaupasta lohi- tai broileripaketti napattua mukaan.
Linssit ovat hyviä. Olen tehnyt punaisista ja vihreistä keittoa, mutta mustat belugat ovat vielä kokeilematta. Kaunis annos. Noita ruokalehtiä tulee selailua satunnaisesti. Televisiosta tulee tällähetkellä niin paljon kokkiohjelmia, että niihinkin välillä turtuu. Tällä hetkellä omiin ruokahetkiin tulee eniten haettua inspistä ruokablogien kautta. Hyvä idea perustaa lehti nuorison ja eläkeläisten väliin, elämää nähneille keski-ikäisille. Hyvää viikonvaihdetta!
Olen kyllä vähän pettynyt tv:n ruokaohjelmatarjontaankin, kun kaikissa on joku kokkikisa ja pudotusuhka. Miksei ole semmoista Teijan keittiössä-tyyppistä ohjelmaa? Sikkeä jaksaa katsoa ajoittain, uusi Kira-ohjelma on snobistinen, Vappu P. ei oikein toimi (= nuoria varten tehtyjä).
Hyvää viikonloppua kuitenkin!
Kuulostaa varsin maukkaalta aterialta.
Liityn purnaajien joukkoon. Olen perin kyllästynyt tie mihin trendiruokavalioihin, -ton, -ton, -ton -vouhkaukseen (keliakia on vakavasti otettava sairaus mutta gluteenittomuusihannointi rasittaa) ja superfoodeihin. Tykkään oikeasta ruoasta joka maistuu siltä mitä ruokaan on käytetty ja siitä, että käytetään mahdollisimman paljon paikallisia, sesongin mukaisia raaka-aineita eikä ties mitä chiasiemeniä.
Jee, samoilla linjoilla ollaan😜!
Unohdin gluteenittomuuden, en myöskään ymmärrä ajatusta ”vapaaehtoisesta keliakiasta” (aikoinaan viime vuosisadalla jouduin kehittämään leivonnaisohjeita gluteenittomasta jauhoseoksesta enkä paljon sotkuisempaa hommaa tiedä). Ainoa toivo on tämä uusi itämerellinen ruokavalio: jospa suomalaiset innostuisivat puolukasta, karpalosta, kuoriperunasta, silakasta jne…
Sama vika täälläkin. Tontonton saa ainakin minut raivon partaalle. Juuri kun kuvittelit ettei kukaan pysty keksimään enää mitään hullumpaa, niin sitten… viimeksi nämä gluteenittomat ”mämmit”, joita tontonväki vetää kitusiinsa enemmän tai vähemmän hyvällä ruokahalulla! Tattarista, siirapista, taatelista ynnämuista mössöistä valmistettu vaaleanruskea, rakeinen mömmö, jonka maku on enemmän kuin kuvottava. Itse asiassa kyseisen moskan nimittäminen mämmiksi pitäisi lailla kieltää. Mutta kun elintarviketeollisuus ei ole saanut aikaiseksi hankkia mämmille EU-nimisuojaa, niin tässä maassa kuka tahansa saa tehdä mitä tahansa ja nimittää lopputulemaa vaikka sitten mämmiksi… Aiheuttaakohan tuollainen tontonton-ruokavalio jotenkin makuaistin heikentymistä ja lopulta häviämistä kokonaan? Vai meneekö ensin makuaisti ja vasta sen jälkeen ryhdytään tontondieetille?
No enpä ole ehtinyt kuullakaan mokomasta valemämmistä, kiitos valistuksesta 😊! Pidän itse kovasti semmoisesta marjamämmistä, jossa ruis imeltyy puolukan kanssa hitaan uunikypsennyksrn aikana.
Ja kyllä tavallinen mämmikin menettelee, mutta miten voi olla mahdollista ettei mämmi ole saanut EU-suojaa??? (tai mikä se taas olikaan, kirjoitan iPadilla enkä näe kommenttiasi) Silkkaa typeryyttä mämminvalmistajilta. Grrrr….
Luulin,että olen yksin tämän ruokatrendihössötyksen kanssa. Minulle tulee vielä Maku,mutta päätoimittajan vaihtumisen myötä taso on laskenut selvästi. Luen ,seuraan mediaa ja blogeja ja valmistankin kiinnostavia juttuja,mutta jotain puuttuu,juuri oman ikäryhmäni kokemuksia ja osaamista hyödyntävää julkaisua. Luen niin mielelläni sun blogiasi,aina joku hyvä kokonaisuus,kuten tämä belugalohikin. Voimia sulle,että jatkat herkullista blogiasi.
Eikö olekin mielenkiintoista, kuinka päätoimittajan vaihtuminen heijastuu koko lehden yleisolemukseen? Minä ainakin olen ollut pettynyt…
Kiitos kauniista palautteestasi 😊
Ihana lohiruoka,nam nam:) Ja nuo belugalinssit ovat niin hyviä ja monikäyttöiiä.Harmi että tuttujen lehtien taso on laskenut,ei ihme että olet turhautunut…
Jotenkin linssit tahtovat unohtua, mutta nyt yritän pitää ne mukana matkassa. Seuraavaksi kokeiluun menevät marinoidut linssit 🙂
Purnauksesi oli kuin mannaa sielulleni. Onneksi on monia meitä, joita nyppii nämä ruuan liian rönsyilevät ulottuvuudet. Ajanhermolla tulee olla. Aina ei kuitenkaan jaksa tai viitsi syventyä kaikkeen vouhkamiseen. Telkkarin ruokaohjelmat ovat kuin kujanjuoksua, kilvoittelua tai liian kevyttä showta. Iäkkään väestön (kannattaa katsoa väestötilastoa) edustajana huutelen myös herkullisen, tavallisen ja reilunmakuisten ruokaohjeiden tai -vinkkien perää. Kiitos Rouva R kun ravistelit.
Niin juuri, ihan tavallisille ruokaohjeilla ja reseptivinkeille olisi kysyntää. Kyllä näin ”kypsemmilläkin” vuosikertoimilla toivoisi vihjeitä nopeasti ja vaivattomasti valmistuvista ruuista, vaikkei mitään ruuhkavuosia eletäkään. Ei aina jaksa aloittaa ruoanvalmistusta ihan nollasta, mutta toisaalta puolivalmisteet linjaavat liikaa lopputulosta. Siinäpä haastetta elintarviketeollisuudelle ruokamedian ohella 🙂
Vähän noinniinkun tällleen 😉
Just noin 😝😝😝
Oli muuten hauska yhteensattuma, että sattui olemaan Elovena-mainos, olen nimittäin viime vuosisadalla toiminut Elovenan tuotepäällikkönä. Omalla tp-jaksollani tuotettiin mainos, jonka tunnusmusiikkina oli Olavi Virran ”Sua lemmin kuin järjetön mä oisin”. Sama biisi oli häävalssimme/tanssimme 15 vuotta myöhemmin. Satuttiin Hra R:n kanssa tapaamaan toisemme Elovenan merkeissä 💕😉