Karviaishilloa ja ternimaitopannukakkua.
Poikkesin torstaina Kaarinan torilla ja siellä sattui olemaan myynnissä karviaismarjoja eli tikkelperejä. Tänään keitin niistä pikaisen hillon, joka maistui todella marjaisalta. Hilloa keitellessäni muistin, että meillä on vielä pakasteessa ternimaitoa. Päätin sitten yllättää Perheemme Suuren Pannukakkujen Ystävän!
Kuvassa eräänlainen stage eli hieman uusiutunut (= tuolien alennusmyyntipehmusteet) parvekkeemme, jossa vietimme rattoisia hetkiä.
Kesäfestarit Rouva ja Herra Pirkanmaalta kera ovat nyt ohitse. Hulvatonta ja hilpeätä olivatkin kuluneet pari päivää! Kiitokset ihanille vieraillemme kokonaispirkistävästä kesäviikonlopusta.
Ruusupuukin oli juhlan kunniaksi läväyttänyt kukintonsa auki. Ilmeisesti ”puhukaa kukillenne” -tyyppinen luonnonlannoite vauhditti noin kolmenkymmenen nupun avautumista.
Pekaanipähkinäpai.
Rouva ja Herra Pirkanmaalta järjestivät suurimman yllätyksen saapumalla Raadelmaan jo varhain lauantaiaamuna. Onneksi Rouva R. oli tempaissut edellisenä päivänä eräänlaisen varakakun, pekaanipähkinäpain. Aloitimme päivän siis sillä ja kylmällä maitokahvijuomavalikoimalla.
Pekaanipähkinäpain ohje on Matplatsen-blogista lainattu, ja oli kyllä niin suunmukaista, että jää varmasti meidän reseptikokoelmaamme. Ja helppotekoinen tämä pai tai piiras tai torttu olikin.
PEKAANIPÄHKINÄPIIRAKKA
Piirakkapohja:
3 dl vehnäjauhoja
125 g voita
1/2 tl suolaa
1 tl sokeria
3 rkl vettä
Täyte:
125 g voita
2 rkl vehnäjauhoja
3 dl vaaleaa siirappia
1 1/2 dl sokeria
1/2 tl suolaa
2 kpl kananmunaa (kevyesti vatkattua)
1 tl vaniljasokeria
150-200 g pekaanipähkinöitä (karkeasti hienonnettuina)
Valmista pohja: sekoita kaikki ainekset keskenään ja painele taikina irtipohjaiseen piirakkavuokaan. Esipaista pohjaa 200 C noin 10 minuuttia.
Valmista täyte: kiehauta voi, sokeri, siirappi, vehnäjauhot ja suola ja anna seoksen kiehua hiljalleen kolme minuuttia jatkuvasti sekoittaen. Ota pois liedeltä ja anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi. Lisää sitten pähkinät, vaniljasokeri ja kevyesti vatkatut kananmunat. Kaada seos piirakkapohjalle ja paista 35-40 minuuttia 175 C uuninlämmössä.
Anna piirakan vetäytyä mielellään seuraavaan päivään. Tarjoa piirakkaa kermavaahdon kera.
Kulttuuripääkaupungin antia Läntisellä Rantakadulla.
Piirakkatarjoilun jälkeen suuntasimme Turkuun, jossa ensimmäiseksi pysähdyimme nauttimaan Kultturipääkaupungin kunniaksi koristellusta rantakadusta ja E.Ekblumin viinibaarista. Valkoviini antoi voimia jatkaa vaeltamista kohti lounasravintolaamme Hus Lindmania. En nyt taida sanoa lounaasta muuta, kuin että paikka on kaunis ja alkupalapöytä ok. Ja tämän ravintolan vielä minä itse valitsin!!
Iltapäivällä palasimme Old Bankin kautta kotiin ja aloitimme festaribiletyksen parvekkeella kesämusiikkia kuunnellen. Iltaan päästiin ennen kuin huomattiinkaan.
Sunnuntaina oli hieman rauhallisempaa, ja menu oli jo tuttuun tapaan jaettu lounaan ja päivällisen kesken.
Marinoitua buffala-mozzrellaa ja valkosipuliöljyllä maustettua focacciaa Grillattua lampaan ulkofilettä basilikavoin kera, kesäkurpitsa-tomaattivuokaa ja vihersalaattia Kuningatar-Pavlovaa Juustotarjotin
Tämä uusi tuttavuus on puolestaan bongattu Siskot kokkaa -blogista. Ohje on alunperin Jamie Oliverilta. Koemaistelimme mozzarellaa Herran kanssa jo edellisviikolla, ja totesimme sen kelpoisaksi alkupalaksi.
RANSKANKERMASSA MARINOITUA MOZZARELLAA
3-4 kpl puhvelinmaitomozzarellapalloa (esim. Pirkka)
2 tlk ranskankermaa
suolaa ja mustapippuria myllystä
1 sitruunan kuori ja puolet sen mehusta
1 tuore punainen chili
n. 0,5 dl oliiviöljyä
tuoretta meiramia
Leikkaa mozzarellapallot noin sentin viipaleiksi ja levitä ne isolle lautaselle tai vadille, jonka pohja on peitetty ranskankermalla. Lusikoi mozzarellasiivujen päälle ranskankermaa, ja levitä se suhteellisen tasaiseksi kerrokseksi. Mausta suolalla ja mustapippurilla.
Pese sitruuna ja raasta sen kuori ranskankerman päälle. Purista myös puolikkaasta sitruunasta mehut ja valuta juustolle.
Halkaise chili ja poista siemenet. Silppua chili ja levitä myös ne juustoviipaleiden päälle. Ripota vielä meiramia ja valuta koko komeuden päälle oliiviöljyä.
Anna vetäytyä jääkaapissa noin puoli tuntia ja tarjoile lämpimän leivän kera. Focaccian ohje löytyy täältä blogista. Jätä siitä pois pinnalle paineltevat tomaatit ja oliivit. Sivele leipä ennen paistamista oliiviöljyllä, johon on murskattu valkosipulia. Rosmariini sopii mausteeksi tähänkin tarkoitukseen.
Pääruoasta ei valitettavasti tullut otetuksi valokuvaa, mutta setti on niin yksinkertainen, ettei siitä oikein ohjettakaan saa aikaiseksi. Lihakauppias oli marinoinut valmiiksi suomalaista lampaan ulkofilettä, jotka sitten kokonaisina pujottelin varraspuikkoihin. Liha grillattiin melkein läpikypsäksi, ja juuri ennen tarjoilua sen pinnalle nostettiin valkosipulilla, basilikalla ja suolarippusella maustettua voita. Lisäkkeeksi sopi mitä mainioimmin tomaatti-kesäkurpitsavuoka. Tähän aikaan vuodesta niin tomaatit kuin kesäkurpitsatkin ovat parhaimmillaan!
Jälkiruokana meillä oli kuningatar-Pavlovaa, koska onnistuin löytämään marjamyyjältä mustikoita, vadelmia ja mansikoita. Aivan tuikitavallinen vaniljajäätelö toimi kumppanina paremmin kuin mitkään vaniljavaahdot tai -kiisselit.
Pavlovan marenkivannikkeesta riittää tähän annokseen puolikas, ja vannikkeen asemesta tein kaksi marenkilevyä. Niiden kypsentäminen ei vie yhtä pitkään kuin alkuperäisohjeessa, vaan satsille riittää tunti 125 C uunissa, tunti 50 C uunissa ja muutama tunti jäähtyvässä uunissa (eli voi jättää kuivumaan uuniin yöksi kunhan jokin kapusta estää uuniluukun sulkeutumisen).
Juustotarjotin Miss Harryn kera nautittuna täydensi eilisen piiiiiitkääään aterian. Muuten: pakastevalmiit juustopuustit sopivat oikein hyvin juustotarjoiluun perinteisten keksien ohella tai niitä korvaten.
Tänään on kieltämättä hieman flaati olo, mutta samalla hyvin onnellinen tunnelma. Herra päräytti hetki sitten ruohonleikkurin käyntiin ja hoitaa parhaillaan niin kuntoaan kuin puutarhaakin. Meillä on nyt alussa neljäs ja viimeinen lomaviikko. Niin irti arjesta olemme, että sen puolesta parempaa lomaa emme olisi voineet saada.
Loppuviikosta saamme vielä yhden vieraan, kun nuorempi Herran tyttäristä piipahtaa luonamme. Mukavaa tavata taas, pitkästä aikaa.
Hohhoijaa tätä lomalaisten elämää! Säät jatkuvat kesäisinä ja olo alkaa olla jo melkoisen keveätä, kuin poutapilvellä kelluisi.
Toinen lomaviikko on siis alussa, ja mikä parasta, meillä ei ole mitään suunnitelmia sille. Herra kotiutui sunnuntaina puolilta öin Sulkavan Soutu-retkeltään, ja on tänään vielä hieman voipunut. Suunnittelee tuossa parhaillaan päiväunille vetäytymistä, mikä kuulostaa oikein mainiolta.
Sain luvan julkaista tämän diplomin blogissani!
Sulkavan Soudut on nyt Herraseni mukaan hänen osaltaan loppuunluettu tarina, vaikka matka olikin ollut hauska ja rentouttava. Herralle ehti kertyä suursouduissa neljän vuoden tauko, eikä ”Sulkava ei ollut enää kuin ennen”. Pitihän se nyt tietysti käydä paikanpäällä toteamassa! Jotenkin ymmärrän kyllä tuon lievän pettymyksen: ei mikään ole edes keskimäärin säilyvää. Mukavat mielikuvat viiden vuoden takaa ovat ehkä nekin kultaantuneet, mutta yhtä paljon ihminen itse ehtii muuttua noina vuosina.
Hyvä lomanavaus tuo reissu Herralle kuitenkin oli, sillä työasiat jäivät mielestä.
Rouva puolestaan todensi ryhdittömyyttään soutuleskenä oleillessaan. Luin kaksi dekkaria ja kiitettävän määrän lehtiä, katselin televisiota enemmän kuin aikoihin enkä viis veisannut ruokahuollosta. Olin kuvitellut tekeväni itselleni helpon kesämekon, mutta kaavat ja kangas ovat yhä koskemattomina yläkerrassa (sinne asti ne sentään raahasin, kun suunnittelin leikkaavani mekon keittiön pöydällä).
Lounas viime perjantailta: saaristolaislimppua ja marinoituja savusilakoita. Kyytipoikana Kukkoa.
Poikkesin sentään Paraisten kauppareissulla minulle vielä uudessa kalakaupassa, Kalajaloste Lahtisella. Sainkin sieltä eväät kahteen lounaaseen: ensimmäisenä päivän nautin kauppiaan katkarapusalaatista, jota söin avokadon kera. Toisena päivänä lounas rakentui samaisesta myymälästä ostetusta saaristolaislimpusta ja savusilakoista. Ne olin marinoinut päivänä yksi. Ohje noudattelee Bo Carpelanin ”Savusilakkaidylliä”, joka puolestaan löytyy Anna-Maija Tantun ”Silakka”-keittokirjasta.
Marinoidut savusilakat
n. 500 g savusilakoita (jos on tarjolla Sundomin [Vaasan] savusilakoita, niin kannattaa ottaa niitä)
1 ruukku ruohosipulia
marinadi:
vajaa 1 dl punaviinietikkaa
2 dl rypsiöljyä
suolaa ja mustapippuria myllystä
Perkaa silakat ja lado kalapalat ruhosipulin kanssa kerroksittain tarjoilukulhoon. Sekoita marinadin ainekset keskenään, ja kaada seos silakoille. Peitä huolella ja nosta jääkaappiin vetäytymään. Tarjoile mieluummin vasta seuraavana päivänä paahdetun saaristolaislimpun kera. Kylmä olut hakee vertaistaan juomana, joskin Carpelanin mukaan vichyvesi ja snapsi sopivat kyytipojiksi.
Itse asiassa tämä sopisi alkuruoaksi sille juhannuksena valmistamalleni rustiikki-possulle. Juhannuspossun ohje tulee siis nyt!
Rustiikkinen possu juurespedillä
n. 1 kg possun ulkofilettä, jossa saisi olla noin 1 cm silavaa (tässä ei valitettavasti ollut)
n. 1 rkl hiutalesuolaa
n. 1 rkl kuivattua rosmariinia
mustapippuria myllystä
Leikkaa silavakerrokseen reilun senttimetrin uurrokset niin, että pintaan muodostuu ristikko. Hiero mausteseosta liahn pintaan niin, että enin osa jää silavakerrokseen.
Nosta liha uunipannulle ja aloita kypsentäminen 250 C:ssa uunin yläosassa. Kun lihan pinta alkaa ruskistua, laske lämpötila 150- 175 C ja possu uunin alatsaolle. Jatka kypsentämistä kunnes lihan sisälämpötila on noin 75 C ja se läpikotaisin kypsää. Jos lihapala on reilusti yli kiloinen, voi uunin lämpötilaa pitää korkeammalla pidempään. Ideana on se, että possun fileen pintaan muodostuu rapea ja maukas kerros ja sisäosa jää melko miedoksi.
Juurespeti valmistetaan suikaloimalla karkeasti valikoima omia suosikkijuureksiaan. Meillä oli kaksinaurista, porkkanaa, palsternakkaa, selleriä ja vähän perunaakin sekä runsaasti lohkottuja punasipuleita. Kasvikset levitetetään uunivuokaan ja niille valutetaan hunajaa, hieman rypsiöljyä ja soijakastiketta. Kypsennetään possun kera niin, että juurekset lisätään noin tuntia ennen koko satsin kypsymistä.
Vaikea antaa kovin tarkkoja aikoja, mutta mikään näistä komponenteista ei kärsi ylikypsentämisestä, joten sen puolesta ruoka on äärimmäisen huoleton. Syksyllä kasvisvalikoimaan voi lisätä hapokkaita omenalohkoja.
No niin, ja lopuksi veilä raparperistruudeli, jota siis söimme vaniljajäätelön kera juhannuspäivän aterialla. Myös tämä sopii syksyyn ja omenasesonkiin. Ohje on HS:n Eeva Salosen ”Ruokatorstai”-keittokirjasta.
Raparperistruudeli
3/4 l raparperipaloja
2 dl sokeria
1 dl rusinoita
1/2 dl mantelijauhetta
6 arkkia filotaikinaa
100 g voita
mantelilastuja ja tomusokeria pinnalle
Valmista täyte: Leikkaa raparperit vajaan sentin pituisiksi paloiksi. Sekoita palojen joukkoon sokeri, rusinat ja mantelijauhe.
Filo-taikinan käsitteleminen: Sulata voi. Levitä uunipellin päällä olevalle leivinpaperille filoarkki ja voitele filoarkki kevyesti voisulalla. Asettele arkki toisensa päälle myös voideltuina. Laita niiden päälle viimeinen, voitelematon arkki. Lusikoi täyte arkin päälle. Taita arkkikasan vasen ja oikea reuna täytteen päälle ja rullaa paksuksi kääröksi.
Voitele rulla voisulalla ja ripottele pintaan mantelilastuja. Kypsennä 200 asteessa noin 40 minuuttia. Pellille saattaa valua raparperista nestettä.
Höh, nyt kun katson tätä menuehdotustani, niin ovatpa kaikki ruokalajit jotenkin ruskeita! Mutta eihän kenenkään tarvitse tätä settiä toteuttaa, jos kärsii samanvärisyydestä. Maut kyllä rimmaavat yhteen, sen voin taata.
Tänään kävimme jälleen Paraisilla ruokakaupoilla, tosin emme tuossa kalakaupassa. Lounaaksi vetäisimme halsterisiikaa ruisleivällä ja illalla valmistan meille pannuahvenia. Nauvolaiset Siiklit haastavat Vuolan perunat – viimeksi erä meni nauvolaisten voitoksi! Jälkiruokana tarjoan samaa kuin aamupalallakin: ternijuustoa ja mansikoita. Sonnintöyssyä, kuten Somerolla sitä kutsutaan – osoitus jotenkin vinksahtaneesta huumosrintajusta tämäkin…
Leppoisaa loman jatkoa niille, joilla sitä on!
Rouva Raadelmasta 