Punaista ja pirullista

Mitähän tämä mahtaa olla, punainen ja pirullinen? Paholaisen hilloa, tietenkin! Tomaatit ovat juuri nyt paitsi hyvänmakuisia myös edullisia, joten Rouvakin päätti ryhtyä säilömään. Valmistin neljä rasiallista Paholaisen hilloa, jonka ohje on alunperin Dansukkerilta. Parantelin sitä vähän.

PAHOLAISEN HILLO

800 g tomaatteja
400 g punaisia ja keltaisia paprikoita
4-6 punaista chiliä
6-8 valkosipulin kynttä
2 tl suolaa
1 tl mustapippuria
2 tl tuoretta meiramia
1 dl viinietikkaa
1 pkt Dansukker Hillo-marmeladisokeria

Leikkaa tomaatteihin ristiviillot ja pane ne 30–60 sekunniksi kiehuvaan veteen. Valuta vesi pois ja jäähdytä tomaatit kylmän juoksevan veden alla. Irrota kuoret, leikkaa tomaatit lohkoiksi ja poista kovat kantaosat. Pane tomaattilohkot paistokasariin.

Halkaise pestyt paprikat ja chilit, poista siemenet ja silppua puolikkaat. Paloittele kuoritut valkosipulin kynnet. Lisää silput ja mausteet kasariin.

Anna kiehua puolisen tuntia.

Soseuta sauvasekoittimella. Lisää etikka ja hillo-marmeladisokeri. Kuumenna uudelleen kiehuvaksi ja keitä 3–5 minuuttia silloin tällöin sekoittaen.

Jäähdytä hetki ja purkita. Säilytä jääkaapissa. Tarjoa liha- ja makkararuokien kanssa tai hampurilaisten, ruokien ja kastikkeiden mausteena.

Me olemme maistelleet hilloa grillatun entrecoten kumppanina sekä pizzan mausteena. Entrecoten lisäkkeeksi valmistin meille oliiviperunoita: kuorin kesäperunat (Siikliä) ja lohkoin ne. Ladoin lohkot uunivuokaan ja pärskäytin pintaan reilusti oliiviöljyä ja hieman hiutalesuolaa. Uunissa perunat saivat olla noin 25 minuuttia 225 C. Olivat muuten peijoonan, melkeinpä pirullisen hyviä etenkin dipattuina Paholaisen hilloon.

Jos hilloa pitäisi verrata johonkin kaupalliseen tuotteeseen, olisi ehkä sweet chili sauce lähimpänä. Vertaaminen ei tee oikeutta Paholaisen hillolle, joka maistuu juuri niin tuliselta ja kirpeältä kuin kuvasta voi päätellä.

Pasta Carbonara

Arki kun nyt koitti, niin palattiinpa keittiössäkin perusruokien pariin. Tosin asiaa avitti paikallisen K-kauppiaan varastotilanne; jostakin syystä hyllyt ammottivat eilen tyhjyyttään. Onneksi löytyi pekonia – ja vieläpä tarjoushintaan!

 Näyttää kieltämättä epämääräiseltä…

Pasta Carbonara on helppo, nopea ja hyvänmakuinen arkiruoka. Siitä kiertää lukuisia reseptejä, joissa pekonin, kerman, keltuaisten ja mustapippurin lisäksi ruokaa lisätään milloin herneitä, milloin herkkusieniä tai sitten sitä maustetaan valkosipulilla. No, tämä minun ohjeeni on sveitsiläiskoulutuksen saaneelta keittiömestari Christopher Bueyiltä, joka perehdytti Rouvaa aikoinaan Cordon Bleu-kokkauksen saloihin.

PASTA CARBONARA
(4 normaaliannosta, 2 nälkäiselle)

2 pkt tuorepastaa
vettä, suolaa
2 pkt pekonia (yht. n. 300 g)
4 kpl keltuaista
3 dl kuohukermaa
mustapippuria myllystä
suolaa
parmesaaniraastetta

Laita iso kattilallinen vettä kiehumaan. Keitä siinä pasta pakkauksen ohjeen mukaisesti. Samanaikaisesti erota keltuaiset (valkuaisista saa taas marenkeja!) ja vatkaa kerman kanssa tasaiseksi seokseksi, mausta. Leikkaa pekoniviipaleet saksilla kylmään paistinpannuun ja kuumenna, kunnes ovat rapeita.

Kokoa pasta: valuta pasta ja palauta se kattilaan. Kaada joukkoon pekonit rasvoineen. Sekoita huolellisesti. Lisää kattilaan kermaseos ja kuumenna pastaseosta kunnes se sakeutuu. Sekoita ahkerasti, ettei homma kokkeleidu.

Kumoa tarjoiluastiaan ja ripota pinnalle reippaasti parmesaaniraastetta. Jauha lopuksi mustapippuria myllystä niin paljon kuin sielu sietää. Nauti.

Kelpo mättöä, joka tekee eetwarttia vaikkapa dagen efter-tilanteissa (ei nyt ollut meillä tästä kyse). Yöruokana verraton, kokeiltu on!

Ja tällaisiin tunnelmiin päättyi eilinen tiistai. Teimme Herran kanssa jo molemmat ihan täydet päivät omia töitämme. Ihme ja kumma, ei v—ttanut lainkaan!

Vielä kun pääsisi näistä painajaisista eroon, niin elämä hymyilisi. Toissayönä leivoin Barack Obamalle joulukakkua ja viimeyönä minua uhkailtiin aseella…Onkohan nyt musta kuu?

Kaalikäärylesesonki

Miltä tuntuisi aloittaa pieni kaalikäärylesavotta? Lopputulos on sen verran houkuttava, että suosittelen!

Tämä on elokuussa 2023 editoitu versio aiemmin julkaistusta blogipostauksesta.

Lue lisää