Kylläpä sitä ehtii kolmessa kuukaudessa etääntyä blogimaailmasta! Tai oikeastaan vähän kaikesta. Vaan täällä ollaan taas ja aloitellaan ”uutta normaalia” (että jaksan inhota tätä sanaparia) – ja nyt aikas hurmaavalla juustokakkuohjeella. Maistuisiko mustikkainen valkosuklaajuustokakku?

Tämä kakkuohje on kehitelty loppukesän juhlintaa varten. Valkosuklaajuustokakun täyte on siinä mielessä ovela, että massaan ei tule lainkaan lisättyä sokeria, vaan kaikki makeus tulee valkosuklaasta.

Mustikoiden päälle on levitetty omenatäysmehusta valmistettu perinteinen liivatekiille, joka lähinnä pitää mustikat paikoillaan. Sen voi siis jättää pois, jos ei miellytä. Samoin pohjaosan keksit voi vaihtaa mieluisiin, jos Bastognet eivät houkuta.

Mustikkainen valkosuklaakakku

pohjaan:
150 g Bastogne-keksejä (tai muita maukkaita ja rapeita keksejä)
75 g voita sulatettuna

täytteeseen:
200 g valkosuklaata
200 g tuorejuustoa (maustamaton Philadelphia on hyvää)
4 kpl liivatelehtiä + kylmää vettä pehmittämiseen
1 kpl limetti (sen mehu)
3 dl kermaa vaahdotettuna

pinnalle:
noin 300 g mustikoita

kiille:
4 kpl liivatelehtiä + kylmää vettä pehmittämiseen
4 dl Marli Natur -omenatäysmehua

koristeluun: sitruunamelissan lehtiä

Valmista pohja: murskaa keksit ja sekoita sulatettu voi joukkoon. Painele seos irtopohjaisen kakkuvuoan pohjalle. Laita vuokaan leivinpaperipala, jos pohjalevyä ei voi käyttää tarjoilualustana. Siirrä pohja jääkaappiin.

Valmista täyte: pehmitä liivatelehtiä kylmässä vedessä noin 10 minuutin ajan. Purista limetistä mehu ja kuumenna kiehuvaksi. Sulata liivatelehdet limettimehuun. Jätä seos jäähtymään haaleaksi.

Sulata valkosuklaa joko vesihauteessa tai mikroaaltouunissa (teho alle 250 W). Sekoita suklaasula haaleana tuorejuustoon. Lisää seokseen liivateliemi.

Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita se suklaaseokseen. Levitä massa keksipohjan päälle.

Peittele vuoka huolellisesti tuorekelmulla ja nosta jääkaappiin. Anna tortun hyytyä mielellään seuraavaan päivään.

Kakun viimeistely: levitä huuhdellut mustikat kakun pinnalle. Valmista kiille: pehmitä liivatelehtiä kylmässä vedessä noin 10 minuutin ajan. Kuumenna puolet omenatäysmehusta kiehuvan kuumaksi. Sulata liivatelehdet omenamehuun. Lisää joukkoon loppuosa omenamehusta. Anna kiilleliemen jäähtyä niin, että sen rakenne muistuttaa raakaa kananmunan valkuaista. Liian liemevänä leviettynä kiilleliemi leviää liikaa. Valele lientä mustikoiden päälle vähän kerrallaan. Nosta kakku takaisin jääkaappiin ja anna kiilteen hyytyä muutaman tunnin ajan.

Ennen tarjoilua irrota vuoasta reunat ja nosta torttu tarjoiluvadille. Viimeistele kakku sitruunamelissan lehdillä. Tarjoa välittömästi hyvän kahvin kera.

Nyt ollaan siis jo juhannusviikossa, uskomatonta. Herra Raadelmasta istutti viime kesänä meidän pihalle muutaman juhannusruusun ja yllätys-yllätys: yksi niistä kukkii jo nyt. Rakastan juhannusruusuja!

Samainen Herra R. on muutenkin operoinut tänä keväänä ruusulinjalla. Sain nämä 60 ruusua syntymäpäivän aamuna! Tulivat aivan täydellisenä yllätyksenä, en lakkaa ihmettelemästä vieläkään.

Näistä ruusuista muuten: oma suosikkivärini on valkoinen, mutta niitä ei nyt ollut saatavissa huhtikuun alkupuolella. Ja syynä tietenkin koronaepidemia. Onneksi keltaisia lennätettiin Suomeen.

Koronokriisi on siis ollut läsnä vähän kaikenlaisessa näinä kuluneina kuukausina. Toivottavasti pahin on ohi.

Meidän elämäämme epidemia ei merkittävästi vaikuttanut, koska IBD-sairauteni vuoksi muutenkin elelemme eräälaisessa kestokaranteenissa. Mutta eihän näiltä jatkuvasti vellovilta tautiuutisilta ole voinut välttyäkään. Blogini hiljaiselon syynä tämä hulina on kuitenkin ollut, enkä nyt osaa sitä tämän tarkemmin selittää.

Vaan nyt kohti mittumaaria! Nautitaan auringosta ja suven suloisimmasta juhlasta!

edit. 21.6.20: kiilteen valmistusohjetta täydennetty.

4 kommenttia artikkeliin ”Mustikoita ja valkosuklaata

  1. Onnittelut vielä 2 kk:n jälkeen! Hienot kukkaset se Herra Raadelma hankki. En ole vielä päässyt sinuiksi ikäni kanssa, mutta näillä mennään eivätkä kaikki ole päässeet tähänkään asti.

    Mutta itse aiheeseen. Mustikat ovat varmaan minun suosikkimarjani, jos pitäisi valita. Mustaherukat ja karviaiset kakkosena ja mansikat pronssilla. Lapsuuden hiihtokisoja katsellessa kilpailijoilla oli aina etumus sinisenä, kun mustikkasoppa oli valunut kiireessä mihin sattuu – toivottavasti osa suuhunkin.

    Koska täällä Ameriikassa vietetään isänpäivää kesäkuun 3. sunnuntaina, niin todella otolliseen aikaan postasit tuon mustikka-valkosuklaa-juustokakkuohjeesi. Ensin mietin, josko tehdä puolikasannos, koska meitä syöjiä on vain kaksi, mutta sitten päätin panna kaikki peliin ja voin viedä rippeet vaikka töihin. Tätä kirjoittaessa on lauantai-ilta ja homma on tekeytymässä jääkaapissa, mutta hyvältä näyttää tähän asti. Eli KIITOS!

    1. Voi kiitos vielä muistamisesta, nautimme herkulliset kakkukahvit sinun sponsoroimanasi ❤

      Toivottavasti mustikkakakku maistuu, korjasin vähän reseptin kiilleosuutta hetki sitten.

      Oikein ihanaa isänpäivää teille sinne Iso Veden taa!

Comments are now closed.