Oikein hyvää alkanutta vuotta 2020! Tulkoon siitä menestyksekäs – ja herkullinenkin! Rouva R. käynnisti vuoden karitsan kareella ja aivan mahdottoman ihanalla perunagratiinilla.

Gratiinin ohje on Nigella Lawsonin jouluruokaohjelmasta, ja täytyy kyllä sanoa, että se on mahtavan makuista. Ideana on siis tehdä maidoton perunasose, joka kruunataan rapealla valkosipuli-parmesan-korppujauhokuorrutuksella. Näppärää!

Ensimmäisen gratiiniversion kanssa tuskailin, koska Mrs Lawsonilla on hieman erikoinen tapa kirjoittaa ruoanvalmistusohjeita. Toisella kerralla homma sujui jo jouhevammin, kun vähän virtaviivaistin reseptiä. Ja se on tässä:

Nigella Lawsonin rapea valkosipuli-perunapaistos

noin 1 kg jauhoisia perunoita
1-2 kpl valkosipulin kynttä
1 tl merisuolaa
vettä keittämiseen
50–75 g voita
noin 50 g Parmesan-juustoraastetta

rapeaan pintakerrokseen:
0,5 dl hyviä korppujauhoja (tai panko-jauhoja)
noin 50 g voita
noin 35 g Parmesan-juustoraastetta

vuoan voitelemiseen: voita

Kuori perunat ja lohko karkeasti. Kuori valkosipulin kynnet. Laita perunat ja valkosipulin kynnet kattilaan, kaada päälle kylmää vettä, lisää suola ja nosta kattila liedelle. Nosta keitos kiehuvaksi ja  keitä miedolla lämmöllä noin 15 minuuttia tai kunnes perunat ovat kypsiä.

Kaada perunoista vesi, mutta ota se talteen.

Murskaa perunat ja valkosipulin kynnet lämpiminä. Nosta kattila takaisin liedelle ja lisää joukkoon voi. Anna voin sulaa ja kääntele sitä ahkerasti perunoihin. Lisää perunoiden keitinlientä vähitellen, kunnes saat sakean soseen. Lisää parmesaaniraaste ja tarvittaessa vähän vielä suolaakin. Tarkista maku.

Levitä perunasose laakeaan voideltuun uunivuokaan. Tähän asti voit esivalmistella perunavuoan, ja nostaa sen jääkaappiin odottamaan viimeistelyä.

Laita uuni kuumenemaan 200 C.

Valmista pintakerroksen rapea seos: sekoita korppujauho ja parmesaaniraaste voihin sormin. Seos saa jäädä kokkareiseksi. Levitä seos perunapaistoksen pinnalle. Nosta vuoka uuniin ja kypsennä noin puolisen tuntia tai kunnes rapea pintakerros on saanut kauniin ruskean värin.

Karitsan kareeseen ei ole nyt antaa täsmällisempiä ohjeita, mutta lupaan palata aiheeseen tuonnempana. Kokeilimme nimittäin grillaus + uuni -menetelmää, eikä se ollut hassumpi.

Kuten näistäkin kuvista näkee, on loppuvuosi ollut haasteellista aikaa valokuvaajille. Yritin ottaa näitä kuvia järjestelmäkamerallani, mutta se ei toiminut. Valo ei vaan riittänyt. Jouduin taannoin vaihtamaan puhelimen, ja nyt uudella iPhonella sain aikaiseksi edes nämä kuvat. Pitää vielä harjoitella sen kanssa, mutta voi olla, että siirryn vallan kännykkäkuvaajaksi.

Onneksi on ollut edes muutama valoisampi päivä tämän ”kestomarraskuun” aikana. Pienikin lumipeite valaisee maisemaa kummasti.

Kuusiston salmi on parhaillaan aivan ohuenohuessa riitteessä, mutta uudenvuoden aattona pääsimme todistamaan tällaista näkyä! Oikeasti, purjehtija liikkeellä! Tosin muistan äidinäitini kertoneen talvista joskus 1920-luvulla ja vieläpä Helsingissä, jossa perhe asusteli muutaman vuoden. Silloin oli pidetty purjehduskilpailut tammikuun puolivälissä.

Uuteen vuoteen lähdetään vanhoin, tutuin kuvioin. Toivottavasti töitä riittää ja terveyttäkin, mitäpä sitä muuta. Täytän muutaman kuukauden kuluttua 60 vuotta, ja vähän on alkanut ajatus ahdistaa. Vaan turha kai murehtia etukäteen, ikähän on vain rykelmä numeroita.