Meillä kotona-sivustolla (kiva sivusto muuten) oli jokin aika sitten Kotivinkki-lehden testi suomalaisten kotien sisustusesineistä ja huonekaluista. Kahdenkymmenen suosituimman sisustusobjektin joukosta löytyi paljon meidänkin kodistamme tuttuja juttuja. Yhtenäiskulttuurin ilmentymää vai mitä lie, mutta mielenkiintoista.
Ylivoimaisesti yleisin esine suomalaisissa kodeissa on Fiskarsin sakset, ne tutut oranssikahvaiset. Löytyvät meiltäkin, kuten 86 prosentilta suomalaisista. Kakkosijaa pitävät Iittalan Kivi-tuikut, ja niitähän meillä on jonkinmoinen valikoima:
Osa näistä Kivi-tuikuista on tullut kylkiäisinä pesuaineostosten ohessa tai liike- ynnä muina lahjoina. Pidän kovasti erivärisistä lyhdyistä ja vaihtelen väriyhdistelmiä vuodenaikojan ja fiilisten mukaan. Ensimmäiset omat lyhtyni olen hankkinut joskus 1990-luvun alkupuolella, ja ne ovat edelleen ehjiä.
Seuraavina Suomi-listalla ovat Arabian Muumi-mukit, Iittalan Aalto-vaasi ja Savonia-ruokailuvälineet. Muumi-astiat eivät ole koskaan olleet mieleeni ja Savonia-ruokailuvälineistä tulevat lähinnä mieleen ajat koulukeittolan keittiöapulaisena. Hohhoijaa, ensimmäisestä virkanimityksestäni alkaa olla 40 vuotta aikaa…
Aalto-vaasi meillä oli vielä jokunen vuosi sitten, mutta huolettoman käsittelyni vuoksi sen reuna oli hieman rispaantunut. Lopullisen kuoliniskun maljakko taisi saada tiskikoneessa, jonne sitä varmaankaan ei olisi koskaan kannattanut laittaa.
Mutta muut Aalto-sarjan lasi- ja metalliesineet ovat edelleen matkassa mukana.
Arabian Teema-astioita on liki puolella suomalaisista ja niin meilläkin. Tosin Koko- ja Paratiisi-sarjoilla täydennettynä. Teemaa pidän itse jo klassikkona, siihen ei väsy.
Myös valkoiset keittiön kaapistot löytyvät likimain puolesta Suomen kodeista. Ihan hyvä valinta, ei pääse kyllästymään.
Seuraavina suosikkilistalla ovat Iittalan Kartio-lasit. Eipä löydy meiltä käyttölaseina, mutta työjuttujen vuoksi muutama löytyy ruokakuvausrekvisiitasta.
Myöskään mehikasveja meiltä ei löydy, eikä sen kummemmin peikonlehteäkään, jotka ovat ilmeisesti suomalaisten suosikkihuonekasveja.
Kymmeneksi yleisin ilmentymä suomalaisissa kodeissa ovat harmaat lattiakaakelit kylpyhuoneessa ja valkoiset kaakelilaatat kylpytilojen seinillä. No ne löytyvät, mutta asuntomme molemmat wc-tilat ovat kokeneet muutoksen (harmaat lattialaatat rulettavat silti edelleen). Tämä alakerran vessa rempattiin jokunen vuosi sitten, ja pinnoitteeksi valittiin mikrosementti.
Olisin valmis vaihtamaan kylpyhuoneen kaakelit samaan materiaaliin, mutta katsotaan nyt miten asia etenee. Valkoisten kaakelilaattojen vaaleat saumaukset saavat ajoittain raivon valtaan…
Harmaa sohva on kolmanneksella suomalaisista. Meillä oli aiemmin punainen sohva, mutta se tuntui hallitsevan koko kotimme yläkertaa. Niinpä sohva lähti kiertoon ja tilalle tuli Adean Band-sohva harmaalla päällyksellä.
Tämä muutos on ollut meidän huushollissa ehkä paras ikinä: harmaa sohva kestää koiraa ja meitä! Käytännössä elämme tuolla sohvalla, syömme, oleilemme, katsomme televisiota ja otamme iltapäivänokoset. Lisäksi harmaa on kiitollinen taustaväri sisustuksen värikkäämmille yksityiskohdille.
Aalto-jakkaraa meillä ei ole, mutta huolisin kyllä – etenkin sillä seeprakankaalla päällystettynä. Iittalan Essence-laseja käytämme aina, kun on vähän parempilaatuista juomaa. Ne ovat ihmeen kestäviä!
Saimme aikoinaan häälahjaksi Iittalan Tapio- ja Aarne-sarjojen laseja, mutta ne ovat kokeneet kovan kohtalon Aalto-maljakon tavoin. Saan siitä kiittää periaatettani ”kaikki kovat tavarat tiskikoneeseen, pehmeät pyykkikoneeseen”. Puhtaus on puoli ruokaa ja silleen, hehhee!
Ikean Malm-lipastoja meillä on ollut, mutta nyt en suorastaan muista mikä tämä setti oli nimeltään. Olisiko ollut Stockholm-sarjaa? Poistimme lipastoista jalat ja ne toimivat tv-tasona oikein hyvin.
Muuten: en ymmärrä miksi ihmiset valittavat Ikean huonekalujen kokoamisohjeista? Ne ovat maailman loogisimmat ja luotettavimmat. Tai johtuuko tämä siitä, että rakastamme Herra Raadelman kanssa puuhatehtäviä ja arvoituksia?
Rottinkituoli kuuluu tavara-arsenaaliimme kuten viidenneksellä suomalaisista. Ikean puutarhatuolit ovat kevyet ja miellyttävät silmää. Maalipinta vaan ei ole oikein pitänyt Varsinais-Suomen talvista. Onneksi sen voi uusia.
Seuraavina suosikkilistalla ovat Marimekon raitapyyhkeet, talonmuotoinen kynttilälyhty ja jo aiemmin mainittu peikonlehti. Pyyhkeitä on tainnut joskus olla, mutta tämänikäisessä kotitaloudessa kymmenenkin vuotta riittää muuttamaan kodin tekstiilivalikoimaa.
Lista jatkuu itämaisella matolla, punotulla korilla, Lundian kirjahyllyllä, kehystetyllä tekstijulisteella ja Lokki-valaisimella. Meillä niitä ei ole, mutta paimentolaistyylinen Beni Ourain -matto on olohuoneen lattialla.
Villamatto on ihanan lämpöinen. Se sai muutama viikko sitten lumipesun ja virkistyi olomuodoltaan. En vaihtaisi muuhun, kokeiltu on niin paperinarusta valmistettuja versioita kuin shaggy-mattojakin.
Viimeinen meiltä löytyvä listattu sisustusesine on String-hylly. Kuva on vähän omituinen, mutta ehkä tästä välittyy Stringin paras ominaisuus, ”läpinäkyvyys”. Hylly kuuluu samaan sarjaan kuin valkoiset keittiön kaapit ja harmaa sohva: ei ärsytä, voi muunnella ja toimii niin huollon kuin ominaisuuksiensa ansiosta.
Täysin uupumaan kodin irtaimestamme jäivät vielä Design Letters -astiat, Vitran Eames-tuolit, marokkolainen rahi, Secto Designin valaisimet ja Hayn Tray-pöytä.
Jäin miettimään omaa sisustustyyliäni ja oikeastaan sitä ilmentää hyvin tämä kuva: sain Amerikan-tätini kuolinpesästä perintönä kasan ruokailuhopeaa. Tavarat ovat 1950-luvulta ja aikas kamalia, mutta nämä ottimet yllättivät iloisesti. Kyselin Instagramista vinkkiä niiden alkuperästä ja ahkeralla googlaamisella ratkaisu löytyi. Ottimet ovat Auran Kultaseppien tuotantoa juuri 1950-60-luvuilta. Näihin kiteytyy oma makumieltymykseni eli hillitty mutta ei askeettinen muotokieli. En ehkä osaisi asua Artek-tyylisessä ympäristössä, mutta kylläkin jonkinlaisen tanskalaisen designin keskellä. Ennemmin Svenskt Tennin kodikasta lämpöä kuin kliinistä, tyylipuhdasta ankaruutta.
Tulipas pitkät jorinat, mutta piilevä intohimoni sisustamiseen on nyt paljastettu! Ja kannattaa kokeilla tuota testiä (klik), se on kiva!
Aurinkoista helmikuun loppua teille kaikille!
Upeita kuvia! Aalto-jakkara seeprakuviolla kelpaisi minullekin 🙂
Kiitos kommentistasi 👍😊
Oi miten teillä on kaunista! Sisustusintosi ei selvästi ole vain piilevää 😉 Tein minäkin tuon testin jossain vaiheessa ja meidän kotimme oli enemmän kuin tyypillinen suomalaiskoti. Kummasti on näitä klassikkoja päässyt vuosien mittaan kerääntymään ja suurin osa edelleen kovassa käytössä. Mukavaa viikkoa!
Kiitos! On muuten totta, että nuo klassikot tuntuvat kestävän hyvin kovaakin käyttöä. Kunpa aina muistaisi tuon eikä sortuisi ”päiväperhoihin2 🙂
Tein testin ja sain tulokseksi ”oman tiesi kulkija tms, jolle oma sisutustyyli on tärkeä”. 5/20 oli tulos noista. Todellakin minulla on oma tyylini ja siitä pidän kynsin hampain kiinni. Selkeää, tyylipuhdasta jne. Rapsuja teidän karvakamulle! Yt. Seija
😊😊😊
Rupesin ynnäämään listaltasi meidän Suomikotikamaa ja olisikohan ehkä viidennes siitä olemassa ja sattuneesta syystä viime vuosina kokoelma ei juuri ole karttunut Muumimukeja lukuunottamatta. Oranssit Fiskarsit löytyy (ehtaa 80-lukua), niitä em Muumimukeja, Aaltovaasi (jopa kaksin kappalein), kapea raita valkoisia seinäkaakeleita yhden kylpyammeen ympärillä (ja samaisessa kylppärissä vielä valkoisia lattialaattojakin, jotka olisin valmis heivaamaan huut helkattiin liukkauden takia. Ihan tässä äskettäin putsasin & maalasin niiden saumat. Ymmärrän Rouvan raivoa vaaleiden saumojen kanssa), Aalto-jakkaraa ei löydy, mutta kopiosellainen kyllä, Marimekon raitapyyhkeitä oli kerran (ettei vaan olisi ollut häälahja Rouvalta). Pari Ikea-esinettä on, muttei juuri noita listattuja.
Ja sitten listaamattomia, mutta minusta huomionarvoisia eli Mango-aterimet (joita sain, kun äitimuori aikoinaan voitti lotossa n 3000 markkaa – siis markkaa – ja hövelisti kävi ostoksilla. En tosin saanut koko rahan edestä, mutta ihan riittämiin). Ja on minulla Pioni-laseja, joita oli joskus enemmänkin, mutta nyt enää 6 olutlasia (noudatan Rouvan periaatetta tiski- ja pesukoneesta). Ja kaiken huippuna yksi parhaista esineistä ikinä: Sarpanevan valurautapata.
Vielä lopuksi, nuo Rouvan perimät 50-luvun ruokailuhopeat ovat aivan ihastuttavat. Pidän sen ajan suunnittelusta kovasti.
Tutulta kuulostaa 🙂
Muuten: kummasti oma suhde tavaraan/irtaimeen muuttui siinä vaiheessa, kun piti äidin jäljiltä raivata kuolinpesää. En varsinaisesti kannata Konmarin tavaroiden harventamista, mutta joku vuosittain tapahtuva kaikkien tavaroiden uudelleenarvioinnista on kyllä ihan hyvä juttu. Vaikka luulen kyllä, että tavaroiden hilloaminen ”pahan päivän varalta” johtuu ikäpolvestamme, kun omat vanhemmat olivat vielä todistamassa sodanaikaista ja -jälkeistä tavarapulaa.