Tervehdys lumisesta Raadelmasta! Ensimmäisen adventin kunniaksi meillä on tänään hieman jouluisempaa ruokaa: rosollia, sillisuttua ja löytyypä pieni kinkkukin. Siis nam, jouluruokakausi on korkattu!

Rosolli on mainio ruokalaji, ja mielestäni jotenkin väärinymmärretty herkku. Taannoin ostin lähimarketin palvelutiskiltä annoksen rosollia, ja hyi miltä se maistui. Etikkapunajuurelta! Kun keittää punajuuret itse, tulee rosollista ihanan makoisaa. Suosittelen kokeilemaan, ei ole ollenkaan niin työlästä kuin miltä kuulostaa.

Harvassa salaatissa pääsee näin mittavaan kotimaiseen raaka-ainepitoisuteen, tarkalleen ottaen sataan prosenttiin. Lisäksi se on lempeätä ruokaa ja sopii herkkävatsaisellekin – ainakin, jos jättää sipulin pois seoksesta.

Olen jo vuosikausia valmistanut rosollia perniöläisten pitokokkien ohjeella, jossa on erittäin hyvät raaka-aineiden keskinäiset suhteet. Perunaa eniten, porkkanaa ja punajuurta yhtä paljon ja vain mausteeksi suolakurkkua ja sipulia.

Rosolli

1 kg hyviä perunoita
n. 300 g punajuuria
n. 300 g porkkanoita
1 kpl punasipuli
1-2 kpl maustekurkkua
suolaa
ripaus valkopippuria

Keitä perunat merisuolalla maustetussa vedessä juuri ja juuri kypsiksi. Kaada keitinvesi pois, ja kuivata perunat haihduttamalla kuumalla lieden levyllä loppu vesi kattilan pohjalta. Jäähdytä perunat ja kuori.

Keitä porkkanat samalla tavalla omassa kattilassaan tai perunoiden kanssa, mutta vahdi silloin erityisesti niiden kypsymistä. Jäähdytä ja kuori nekin.

Pese punajuuret, mutta älä katkaise juurihaituvaa. Laita punajuuret kiehuvaan, kevyesti suolalla maustettuun veteen ja keitä miedolla lämmöllä melkein kypsiksi. Kaada keitinvesi pois, nosta kattila tiskialtaaseen ja valuta punajuurille kylmää vettä niin pitkään, että vesi kattilassa tuntuu vilpoiselta. Jätä punajuuret veteen noin kymmeneksi minuutiksi. Näin toimiessa kuori lähtee liukkaasti irti ja kaikki hyvät punajuuren maut ja aromit säilyvät.

Kuutioi kuoritut juurekset. Kuutioi myös sipuli ja maustekurkut.

Sekoita ainekset keskenään ja tarkista maku. Rosolli saa mielellään vetäytyä jääkaapissa muutaman tunnin ennen tarjoilua.

Muistan lapsuudestani, kuinka rosollia käytettiin myös jonkinlaisena jääkaapin siivoamisruokana. Mummullani rosollin joukosta saattoi löytyä jos mitä leikkeleenpätkiä, kinkkua tai muuta ruokalajiin kuulumatonta komponenttia. Yrk.

En myöskään pidä siitä, että rosollin joukkoon laitetaan silliä tai muuta maustekalaa. Sillisallatti on eri ruokalaji kuin rosolli. Sillin voi tarjota vallan hyvin erikseenkin, rosollin joukossa se antaa mielestäni metallisen sivumaun.

Kolmas asia, jota en ymmärrä, on keitettyjen kananmunalohkojen latominen rosollin koristeeksi.

Kun kävin läpi tätä ei-ei-ei-listaani, muistin sillisutun, josta löytyvät silli ja kananmuna sekä niiden lisäksi kerma, jota yleensä tarjotaan rosollin kastikkeena. Kevyesti vatkattuna, punajuuren liemellä vaaleanpunaiseksi värjättynä ja  etikalla maustettuna. Ja tadaa, tässä maistuva lisäke rosollille, tosin kerman asemesta smetanaan valmisttuna:

Sillisuttu

3 kpl kananmunia
1 pak matjés-sillifileitä (noin 200 g)
2 ras smetanaa (à n. 140 g)
mustapippuria myllystä
suolaa maun mukaan

koristeeksi: ruohosipulia
Keitä kananmunat kovan kypsiksi. Jäähdytä ja kuori. Murskaa kananmunat.

Paloittele silli pieniksi kuutioiksi.

Vatkaa smetanaa hetki sähkövatkaimella, jolloin sen rakenne kiinteytyy. Lisää kananmunahakkelus ja sillikuutiot smetanan joukkoon. Mausta kevyesti mustapippurilla ja suolalla.

Anna sillisutun vetäytyä jääkaapissa noin tunnin ajan ennen tarjoilua. Koristele ruohosipulilla ja nauti rosollin, uuniperunoiden tai ruisleivän kera.

Vaan mitäpä pidätte rosollin ja sillisutun tarjoiluastioista? Kauniit, eikö vaan?

Ne ovat aivan uudet ja kuuluvat Kosta Bodan Bruk-sarjaan, joka lanseerattiin nyt alkusyksyllä. Ja nämä yksilöt ovat maailman ihanimmasta Kelovee-kaupasta Paraisilta (ja Keloveen verkkokaupastakin löytyvät).

Paitsi että nämä Bruk-sarjan kulhot, kaatimet, lasit ja lautaset ovat kauniita, ovat ne myös käteviä. Niinkuin nyt tämäkin salaattiastia, johon saa puisen kannen suojaksi. Joulun aikaan jääkaappi on yleensä kuormituksen kohteena, ja mikäpä silloin toimisi paremmin kuin kannellinen ja pinottava kulhosetti. Joten mars jouluostoksille!

Meillä eletään töiden osalta vuoden kiireisimpiä viikkoja, mutta viikon päästä saamme mukavan katkon arkiseen aherrukseen. Sukulaiset Pohojanmaalta saapuvat meille atimoimaan. Taidetaan nostaa maljat 99-vuotiaalle Suomelle! Notta kuulemihin ny (meniköhän edes vähän pohojalaasittain?).