Innostuimme viime viikolla Herra Raadelman kanssa pihlajanmarjoista niin paljon, että hankimme Turun kauppatorilta tällaisen huikean ovikranssin. On siinä ollut tekijärouvalla väkertämistä! Jo pelkästään marjaterttujen poimimiseen on kulunut hyvä tovi!
Ja tältä se näyttää paikallaan ovessamme. Toivottavasti lähimetsän pihlajanmarjat riittävät paikallisille linnuille pitkään ja kranssimme saa olla rauhassa.
Ja lopuksi vielä kuvakaappaus Kaarina-lehdestä. Tuo pihlajanmarjajuttu ilmestyi tämänpäiväisessä numerossa.
Aurinkoista keskiviikkoa!
Rouva Raadelmasta 
Moderni versio lintulaudalle, lintuovi. HIENO! Toivottavasti saatte kuitenkin pitää koristeena, luulisi tosiaankin tänä syksynä marjoja riittävän puissakin lintujen evääksi. Täytyypä yrittää itsekin tuollaisen kranssin valmistamista.
Kiitos lehtijutun jakamisesta, mukavaa luettavaa.
Kanssi vaikuttaa rakenteeltaan aika lujalta, vaikkei siinä ole muuta kuin rautalankaa ja pihlajanmarjaterttuja. Eli kestäisi varmasti lintulaudan homman 🙂 Rouva torilta vinkkasi, että jos linnut alkavat hääriä kranssin kimpussa, voi marjat suihkuttaa hiuslakalla tai hajuvedellä. Niiden tuoksu kuulemma hätistää siivekkäät etäämmälle.
Toissa talvena meidän pöljät kaupunkilaislintumme olivat niin erkaantuneita luonnosta, että nokkivat ovikranssimme styroksiset ”marjat”. Mahtoivat ihmetellä makua! Tuo hiuslakka saattaa toimia, viimeistelen vielä parfyymillä, hih.
Hehhee, ja meillä suburban-linnut rakensivat pesän ovikranssiin:
Tuosta ei kranssi parane, ihan super! Ihmettelen tässä vaan, että kuinka tuosta ovesta pääsi kulkemaan… Menitte ikkunasta?
Ei menty ikkunoista vaan ihan samaisesta ovesta. Tosin elelimme tuohon aikaan osan viikosta Helsingissä, mutta loppuviikot täällä. Jotenkin sopeuduimme toisiimme 🙂 Poikaset lensivät yksi toisensa jälkeen pois pesästä. Olihan sitä hauskaa seurata!