Leivoin meille eilen Brookies-kakkusia, joita en ole aiemmin kokeillut. Leivonnainen on browniesien ja cookieiden yhdistelmä. Tämä ohje löytyi takuuvarmasta Jauhot suussa -blogista. Aika mukavan suklaisia niistä tulikin, ja aikas paljon myös 🙂

Brownies + Cookies = Brookies

150 g pehmeää voita
300 g hienoa ruokosokeria
3 kpl kananmunaa
300 g suklaata (puolet tummaa, puolet maitosuklaata)
6 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa

Sekoita pehmeä voi ja sokeri keskenään. Lisää munat yksi kerrallaan, vatkaa kuohkeaksi. Sekoita joukkoon pieneksi pilkotut suklaat. Sekoita kuivat aineet keskenään ja kaada joukkoon. Sekoita tasaiseksi.
Peitä uunipelti leivinpaperilla ja levitä taikina paperille.  Sen ei tarvitse ulottua kulmasta kulmaan. Paista 175 °C:ssa n. 25 minuuttia. Kun taikinalevy on vielä lämmin, paina siihen paloittelukuviot. Irrota palaset, kun levy on jäähtynyt.

Kun edellisviikolla kävimme hommaamassa blogikilpailuni palkintoja mainiosta Kelovee-kaupasta Paraisilta, sain mukaani tällaisen älykätevän mittalusikan.

Kokeilin sitä nyt ja totesin näppäräksi. Mittalusikka on valmistettu silikonista ja siinä on peräti neljä mittaa: rkl (15 ml), tl (5 ml), neljäsosa tl eli 1,25 ml ja puoli tl eli  2,5 ml. Kätevää – ei tule tiskiä kuin yksi esine. Leipurin apulainen!

Tutkailin eilen blogikyselyn tuloksiakin. Tulipa hauskaa tietoa teiltä, kiitos vastauksistanne.

Ensimmäinen kysymys käsitteli laiteratkaisuja. Aivan kyselyn alkuvaiheessa jakauma älypuhelimien+tablettitietokoneiden ja tavallisten tietokoneiden välillä oli tasaisempi, mikä oli mielenkiintoista. No, eipä tuo ero suureksi jää nytkään, jos laskee tabletit ja puhelimet yhteen eli 58:42.  

Noiden kevyempien laitteiden yleistyminen on varmasti yllättänyt muutkin kuin bloggarit. Ilman responsiivisuutta ei kannata blogia enää rakentaa.

Nettireseptien käyttötottumus on suoraan sidoksissa edelliseen kysymykseen. Kevyet laitteet on näppärää ottaa mukaan keittiöön. Erillisen tulostusversion luominen blogipohjaan taitaa olla turhaa?

Keittokirjakysymys toi mielenkiintoisia tuloksia. Pahoittelen muuten tuossa Poll daddy-jäjestelmässä ilmennettä kahden muu-vaihtoehdon sekavuutta! Siitä huolimatta blogini lukoijoiden keittokirjamieltymykset olivat kiinnostavia: melkein kaksi kolmannesta käyttää muuta kuin ehdottamiani peruskeittokirjoja.

Eipä ihme, en minäkään noita ”Kotiruokia” ja ”Keittotaitoja” käytä, vaikka hyllystä löytyvätkin. Oma peruskeittokirjani on Aura Liimataisen ”Parasta kotiruokaa”. Liimataisen käsialaa ovat myös peruskoulun keittokirjat, joita jotkut onnekkaat vuosiluokat aikoinaan saivat ihan omakseenkin :).

Rouva Raadelman kanssa keittokirjojen keräilyharrastuksen jakaa moni lukijakin, hauskaa!

Tästäpä pääsenkin rakentamaan tosi kökköisen aasinsillan viimeaikaiseen ajatukseeni. Olen nimittäin hautonut oman keittokirjan tekemistä, mutta näinä nettiaikoina olen myös aprikoinut sen tarpeellisuutta.

Itse pidän keittokirjojen lukemisesta, ja etenkin sellaisten, joissa kirjailija kertoo jotakin reseptien alkuperästä tai tilanteesta, jossa ruokaa on valmistettu ja tarjoiltu ensimmäisen kerran. Eräänlaista reseptien ”etymologiaa”. Ja pidän myös siitä, että voin ottaa painetun kirjan mukaan keittiöön, ja tehdä muistiinpanoja resepteihin. Palautuvat mieleen mahdolliset kuprut ohjeissa ja omat makulisäykset yms. 

Saanko siis vielä vaivata teitä, arvoista lukijani, kysymyksellä mahdollisesta Rouva Raadelman keittokirjasta? Olisiko sille tilausta? Vai olenko taas niitä viimeisiä brontosauruksia, joka keittelee keittokirja vasemmassa kädessä? Ajatus on vapaa ja olen kiitollinen kaikista kommenteistanne!