Nyt, kun säät taas viilenivät, tekee grilliruokien jälkeen mieli kunnon kotiruokaa. Tämä nakkistroganoffin ohje on vuosien takaa Kati Napan aamuteeveeohjelmasta, ja sen juju on runsas kurkkumäärä. Eivätkös kurkunleikkaajat ole parhaillaan muutenkin ajankohtaisia?

Nakkistroganoff

n. 500 g nakkeja
2 kpl sipulia
2 rkl voita
2 rkl rypsiöljyä
1 kpl kurkku
1-2 rkl sinappia
1-2 rkl tomaattipyreetä
suolaa ja mustapippuria myllystä
n. 2 tl sokeria
0,5 dl vehnäjauhoja
4-5 dl kiehuvaa vettä
n. 0,5 dl soijakastiketta
2-3 kpl maustekurkkua
(n. 1 dl kermaa tai smetanaa)

Leikkaa nakit viipaleiksi. Hienonna sipulit. Kuumenna paistokasari ja sulata siinä voi. Lisää rypsiöljy. Paista nakkeihin kaunis ruskea pinta. Ota nakit pois kasarista ja lisää sipulit. Kuullota sipulit miedolla lämmöllä pehmeiksi, älä ruskista.

Kuutioi kurkku ja lisää kuutiot paistokasariin, nosta lämpötilaa. Kääntele hetkinen. Lisää sinappi ja tomaattipyree, mausta seos. Lisää vehnäjauhot ja sekoita hyvin muihin aineksiin. Paahda seosta muutaman minuutin ajan. Lisää kasariin kiehuva vesi, sekoita kastike sileäksi. Palauta nakit kasariin ja keittele kastiketta hiljakseen miedolla lämmöllä noin 20 minuutin ajan.

Lisää kastikkeeseen soijakastike, tarkista maku. Lisää lopuksi kuutioidut maustekurkut. Jos haluat, voit vielä pyöristää kastikkeen maun kermatilkalla tai pienellä määrällä smetanaa.

Kiihdyin eilen illalla oikein kunnolla katsoessani televisiosta Kaappaus keittiössä -ohjelmaa. Tykkään kovasti Kari Aihisesta ja hänen tavastaan ohjata ”opetuslapsiaan”: käydään ostamassa vihanneksia, juureksia ja peruselintarvikkeita, joista syntyy hyvänmakuista ruokaa suunnilleen itsekseen. On ollut hauskaa katsoa, kuinka kaapattujen keittiöiden porukat ovat innostuneet kokkailusta. 

Eilinen nuori nainen oli kuitenkin niin ärsyttävä, että arvelin hänen valintaansa ohjelmaan ihan silkaksi provokaatioksi. Jos ette sattuneet katsomaan jaksoa, tiedoksenne, että tämä 27-vuotias Jaana oli syönyt viimeiset kymmenen vuotta jogurttia, puuroa, energiapatukoita ja muuta valmiina purkista lusikoitavaa ruokaa. Ymmärtäisin, jos hän olisi tehnyt niin laiskuuttaan, mutta ei. Hän ei ole osannut: ”Jaanalla ei ole mitään tietoa siitä, miten kauan asioiden pitäisi olla uunissa tai miten asioita keitetään.”

Jaana kuuluu iältään sellaiseen vuosiluokkaan, joka on suorittanut oppivelvollisuutensa peruskoulussa. Peruskoulussa jokaikinen oppilas saa kotitalousopetusta kolmen viikkotunnin ajan yhden kokonaisen lukuvuoden. Kotitaloustunneilla opetetaan perusruoanvalmistusta – ja aivan satavarmasti lieden ja uunin käyttäminen. 

Ymmärrän senkin, että kotsan tunnit ovat saattaneet kulua toisarvoisissa puuhissa, eikä omalle kohdalle ole osunut uunin käyttäminen, mutta sitä en ymmärrä, miksi tuosta kyvyttömyydestä ylpeillään? Vähänkö hienoa, en osaa laittaa ruokaa! Keitin kananmunatkin pohjaan, jee! Kari Aihinen, tule apuun!

Syy kuohahtamiseeni on oma koulutukseni. Olen kotitalousopettaja ja päässyt noita ”pieniä kirkassilmäisiä enkeleitä” opettamaan. Kaikki ovat oppineet lieden ja uunin käyttämisen. Ruoanvalmistaminen ei ole rakettitiedettä. Ihan normaalia työtä, jota voi opiskella itsekseenkin: otetaan keittokirja käteen ja ryhdytään tekemään. Työ tekijäänsä neuvoo – ja ennen kaikkea asenne työhön. Perunankeittokokeilusta ei synny atomiytimen halkeamista.

Ugh. Olen puhunut.

Osasyyllinen kuumenemiseeni saattaa olla kesäflunssassa, joka eilen pamahti päälle. Johan tässä ehtikin olla monta tauditonta viikkoa :).

Onneksi kevään dekkarikausi on hyvässä vauhdissa. Komisario Koskisen seikkailut Australiassa on jo luettu ja kohtapuoliin Jussi Vareksen Cowboykin. Selvästi parempaa puuhaa kuin televisio-ohjelmista kiihtyminen…