Jokakeväinen vihreän kaipuu on taas iskenyt. Viime viikolla vihreää saattoi jo nähdä luonnossakin, mutta uusiotalvi lyttäsi kevätmielen. Koska eteläamerikkalaista vihreää parsaa oli jo tarjolla, päätin kokeilla sen yhdistämistä avokadoon. Hyvin toimii!

Avokado-parsa-katkarapusalaatti

1 npp vihreää parsaa
vettä, suolaa, sokeria
n. 300 g perattuja katkarapuja
1-2 kpl avokadoa
2-3 kpl tomaattia
n. 10 cm pala kurkkua
vihersalaattia
basilikaa

kastikkeeseen:
1 rkl dijonsinappia
0,5 dl viinietikkaa tai sitruunanmehua
n. 1,5 dl oliiviöljyä
ripaus sokeria
chilihiutaleita maun mukaan
suolaa ja mustapippuria myllystä

Kuori parsat ja katkaise kuivat päät. Kuumenna vesi kiehuvaksi, mausta suolalla ja sokerilla. Lisää parsat veteen ja keitä niitä noin 10 minuuttia tai kunnes ovat kypsiä. Jäähdytä.

Sulata katkaravut, jos käytät pakastettuja.

Sekoita kastike: mittaa kulhoon sinappi ja viinietikka (tai sitruunanmehu, jos se miellyttää enemmän). Vatkaa seos sileäksi ja lisää joukkoon oliiviöljy jatkuvasti vatkaten. Sinapin avulla kastike saostuu kauniisti. Mausta kastike tavallista voimakkaammin.

Leikkaa parsat muutaman senttimetrin pituisiksi paloiksi. Laita palaset nuppuja lukuun ottamatta marinoitumaan kastikkeeseen.

Revi vihersalaatista peti ja asettele lehdet salaattikulhoon. Lisää joukkoon basilikanlehtiä.

Halkaise avokadot, poista kivet ja paloittele hedelmäliha karkeasti. Paloittele tomaatit ja suikaloi kurkku. Sekoita vihannekset parsapalojen joukkoon. Lisää katkaravut ja kaada seos salaattipedille. Koristele parsan nupuilla ja basilikalla.

Tarjoa salaattia viileän valkoviinin ja patongin kera.

Tässä kurkistelee meidän Arttumme uudessa kevätlookissaan. Koiranpoikasen pentuturkki on vaihtumassa aikuisversioon, ja siitäpä aiheutui ongelmia. Kosteat säät, jatkuva kurakeli ja turkin pesemisen kanssa vatuloiminen aiheuttivat massiiviset takut Artulle. Viime viikon trimmauksessa turkista oli pakko leikata enin osa pois. Saimmepa opetuksen! Emme muutenkaan ole mitään huippukoirankasvattajia. Onneksi samaa kuulemma tapahtuu muillekin, siis tuo takkujuttu.

Ihan sievä Arttu on edelleenkin, vaikka kaunis turkki on nyt vain muisto. Karva onneksi kasvaa reippaaseen tahtiin – kuten muuten Artun järkikin! Koiruli on nyt melkein täysin sisäsiisti, pieniä vahinkoja sattuu silloin tällöin (kuten trimmaamossa 😦 ). Tottelevaisuus on parantunut myös. Herra Raadelmasta jaksaa onneksi pitkämielisesti hioa käytöstä parempaan suuntaan. Murrosiän haukkuminen on parhaillaan kenkuin juttu, mutta kokeilemme siihen nyt sellaista yliäänilaitetta. Tuntuu tehoavan, ainakin ajoittain.

Mutta enää en vaihtaisi koirattomuuteen :). On tuosta vesselistä niiiiiiiiiiiiiin paljon iloa!

Eipä meille paljon muuta sitten kuulukaan. Mitä nyt tiskikone kosahti viikonloppuna, blääh. Teimme kotihuoltoa minkä osasimme, kunnes lopulta tajusimme, että kone ei lämmitä vettä. Googlailin aikani korjausjuttuja, ja totesimme sitten, että lienee viisainta vaihtaa masiina uuteen. Viisi vuotta ahkeraa toimintaa riitti. Uusi astianpesukone saapuu näillä hetkillä.

Koti on muuten parhaillaan aika hyvässä kuosissa. Teimme siivoussopimuksen paikallisen yrittäjän kanssa ja täällä sananmukaisesti kiiltää eilisen ensisiivouksen jäljiltä. Ihanaa luksusta – lahja itseltämme itsellemme!

Menenkin nyt nauttimaan puhtoisesta kämpästä ja sen kunniaksi hankkimastani kukkakimpusta. Adios ja silleen…