Sain rakkaalta sisareltani, Rouvalta Pirkanmaalta nimipäiväkortin viime viikolla. Siinä on Elin Danielson-Gambogin (1861-1919) maalaus Päättynyt aamiainen.

Rva P. osui korttivalinnassaan kohteeseen aivan täysin: meidän perheemme helmikuu on ollut juuri tällainen. Ei paljon vähempää voisi mikään kiinnostaa. Onneksi tänään helmikuu päättyy. Jaa hyvästi, p*#¤akuu!

Koska tänään sattuu olemaan myös Kalevalan päivä eli suomalaisen kulttuurin päivä, niin lainaan tähän lopuksi vähän tietoa taiteilijattaresta. Ote on Suomen kuvataiteen kultakauden sivustolta:

”Elin Danielsonista puhutaan usein naiskuvan uudistajana taiteessa. Mitä tämä tarkoittaa – millainen oli naiskuva 1800-luvulla? Perinteisesti naisen elämäntehtäväksi katsottiin tuolloin kotipiirissä toimiminen, ja viime vuosisadan lopun uuden ajan naisina pidettiin niitä, jotka astuivat ulos perheen piiristä ja elättivät itsensä omalla työllään – nykynaiselle itsestään selviä asioita!

Päättynyt aamiainen -teos nähtiin juuri tällaisen uuden naistyypin kuvauksena. Sen kapinallisuutta lisäsi se, että nainen kuvattiin ”vetelehtimässä”, ei työtä tekemässä, ja vielä tupakoiden, mitä pidettiin kevytkenkäisten naisten puuhana. Vaikka teoksen mallina oli taiteilijan Tytty-sisar, on se enemmänkin piilomuotokuva taiteilijasta itsestään ja viittaa tarkemmin hänen omiin kuin sisarensa mieltymyksiin. Kuva on muisto Elinin vierailusta Tampereelle sisarensa ja serkkunsa luo. Elinin tapojen mukaan he seurustelivat pitkälle yöhön, heräsivät aamulla myöhään ja vahvistivat itseään kahvilla ja savukkeilla. Tausta keskeneräisine maalausharjoitelmineen viittaa taiteilijan työhön, ja Elinin läsnäolosta kertoo vielä pöydän laidalla savuava yksinäinen tupakka – aivan kuin hän olisi hetkeksi noussut pois pöydästä ikuistaakseen tuokion.”