Saimme Herra R:n kanssa kerrassaan ihquja vieraita alkuviikosta. Päätin leipoa kahvipöytään Nina Lincolnin jäädytettyä suklaa-juustotorttua, jota itse pääsin pitkästä aikaa maistelemaan naisyhdistyksemme Mehu-Maijojen syystapaamisessa jokunen tovi sitten. Tumman suklaan kulutus kuulemma kasvaa kaamoksen koittaessa (tulipas hieno kkkk-ketju!), mikä on tavallaan täysin ymmärrettävää. Suklaan sisältämästä tryptofaanista muodostuu meidän nisäkkäiden aivoissa serotoniinia, joka puolestaan säätelee mielialaa.
No, ainakin tämä torttu maistui erinomaisen hyvältä, jos nuo tryptofaanit eivät kiinnosta. Ohje löytyy Turun Sanomien rakkaimmista resepteistäni.
Tämä on kyllä klassikko. Minä tein näitä omiin ylioppilasjuhliini, se oli melkoisen uskaliasta 80-luvulla kun ei ollutkaan tavallista kermakakkua kakkuna. Ohjeen otin juurikin siitä Kotilieden kirjasta.
Juu, klassikoksi minäkin tämän jo miellän. Olitpas aika rohkea lakkiaiskakkuvalinnassasi, respect!
Isäntäpari se vasta IHQ olikin! Ja klassikkokakku vei kielen mennessään. Kiitos. Tuossa kuvassa on muuten erittäin hieno tunnelma. Johtunee osaksi onnistuneesta valaistuksesta… 😉 Toivottavasti nähdään pian uudestaan!
Kiitos huikeasta illasta ja sananmukaisesti loistavasta val(a)istustyöstä! Taas jaksetaan – ja ehdottomasti nähdään pian uudelleen!
Meidän seniori pyysi kiittämään (kuvannollisesti kädestä pitäen) Rouvaa hyvin onnistuneesta valinnasta kiitospäivän jälkiruoaksi. Eikä se juniorikaan pannut pahakseen.
No voi waudes, kiitokset kuuluvat Nina Lincolnille, mutta näin ”välikätenä” voin niistä osan kuitata. Mukavaa kiitospäivän jatkoa teille sinne länteen!