Osallistuin viime viikolla mielenkiintoiseen webinaariin, jonka aiheena oli sosiaalinen media. Oli muuten Rouvan ensimmäinen web-seminaari, ja suosittelen. Voi istua yöpuvussa kaikessa rauhassa oman työpöytänsä ääressä ja seurata hyvin valmisteltuja esityksiä!
Webinaarista jäi paljon pohdittavaa. Ensimmäinen – ja lohdullinen – asia oli yritysten ja yhteisöjen omien verkkosivujen aseman säilyminen Facebookeista ynnä muista virityksistä
huolimatta. Kotisivuille olisi siis edelleen olemassa kysyntää, koska ne ovat yrityksen omassa hallinnassa ja niiden kautta pystyy esimerkiksi oikaisemaan virheellisiä tietoja. Yrityksen verkkotunnus rinnastettiinkin y-tunnukseen, ja niinhän se vähän on. Jos et ole netissä, et ole olemassa.
Toinen asia, jota jäin fundeeraamaan, oli Facebook-kavereiden määrä. Webinaarissa kerrottiin, että saavuttaakseen SIP-aseman (= Socially Important Person) pitäisi naamakirjaan koota tuhannen kaverin lauma. Keskimäärin kuulemma ihmisillä on 130 fb-kaveria. En nyt viitsi mainita omaa surkeaa saldoani, mutta ehkä sekin tukee epäsosiaalisen ihmisen leimaani.
Kolmas, ja ehkä mielenkiintoisin, juttu oli internetin käsittäminen ekosysteeminä. Blogi (joka luetaan myös SoMeen) on tapa koota yhteisöjä, ja niinhän tämä todellakin on. Jonkinlaisesta heimoutumisesta on kyse, kun samaa asiaa harrastavat ihmiset kokoontuvat netin blogihehkun äärelle turisemaan kokemuksistaan.
Josta nyt sitten vihdoinkin pääsen eiliseen oivallukseen. Tuon webinaarin jälkihoitona liityin seuraamaan Jari Juslénin blogia, jossa eilisen postauksen aiheena
oli 1-9-90-sääntö:
”1-9-90-teorialla viitataan ihmisten aktiivisuuteen internetissä. Teorian mukaan:
- 1 % internetin käyttäjistä tuottaa itse aktiivisesti sisältöä verkkoon
- 9 % tyytyy pelkästään kommentoimaan ja jakamaan muiden julkaisemaa sisältö
- 90 % internetin käyttäjistä ainoastaan lukee ja käyttää muiden julkaisemaa sisältöä”
Eikö olekin mielenkiintoista! Meitä bloggaajia on vain prosentti internetin käyttäjistä! Juslénin analyysi tästä avasi ainakin minun silmäni:
”(… ) Suurinta osaa verkon käyttäjistä ei yksinkertaisesti kannata yrittää pakottaa keskustelemaan ja kommentoimaan. He eivät yksinkertaisesti halua sitä tehdä.
Verkko ei siis lopulta muutakaan ihmisiä niin paljon kuin jossain vaiheessa luultiin. Tästä kertoo se, että valtaosa käyttää sosiaalista mediaa samalla tavalla kuin massamediaa – kuluttamalla muiden tuottamaa sisältöä. Luonnostaan aktiivisille henkilöille sosiaalinen media on toisaalta mahdollisuus toteuttaa itseään ja kertoa näkemyksiään julkisesti. Median muutos on suurempi sisällön tuotannon kuin sen kuluttamisen puolella.”
Varmasti jokainen blogin ylläpitäjä miettii ajoittain sitä, miksi on moiseen hommaan ryhtynyt. Itsekin olen joskus pohtinut, että on minussa jokin ”sisäinen exhibionisti”, joka vaatii esiintymään blogini palstoilla. Enemmän tässä on kyse jonkinlaisesta sosiaalisuuden kaipuusta. Nuorempana mikään ei ollut haskempaa kuin työpaikan kahvi- ja lounastuntien viettäminen työkavereiden kanssa. Nyt, vanhempana ja vailla työpaikkaa, samankaltaiseen kälättämisfiilikseen pääsee blogiin kirjoittamalla. Eli kun olen netissä, olen olemassa!
Toivonkin hartaasti, että jaksatte lukea kirjoituksiani ja joskus niitä kommentoidakin. Tämä on minun leirinuotioni.
Rouva Raadelmasta 
Heh, minäkään en ole näemmä SIP enkä ees keskiverto. En jaksa yhtään yhtään sitä naamakirjaa, bloggaaminen on minusta paljon hauskempaa.
Joo, bloggaaminen on ihan parasta!
Minä olen siellä FB:ssa mukana, ja tavallaan se on kivaakin. Kuulee, mitä kavereille ja tutuille kuuluu, kun ei paljon ketään tule muuten tavatuksi (asuvat etäällä ja olen pohjattoman surkea puhelinihminen). Mutta on minut kaverina lempattukin, josta jäi kyllä melko ikävä fiilis. FB:lla on siis puolensa ja ”puolensa”!
Minulla ei edes ole Facebook-profiilia, olisin varmaan juuri sellainen käyttäjä, jolla olisi oma äiti kaverina, säälistä… Mutta blogimaailmaan olen sukeltanut, järjestyksessä 90-9-1, eli ensin vain luin, sitten aloin kommentoida ja nyt vajaan vuoden verran blogannut.
Tätäkin blogia (ja edeltäjää) olen käynyt lukemassa TOP 100 ruokablogit-listan kautta, sieltä kätsysti löytyy kiinnostavien blogien uudet päivitykset.
Hei Campasimpukka, ja tervetuloa – kiva että löysit tänne(kin)! Olen seurannut blogiasi 90-ryhmäläisenä, mutta nytpä tohdinkin siirtyä 9-ryhmään…
Ankerias Vipunen teki ”miehen työn” kootessaan TOP 100 -ruokablogit -listan, sieltä on todella hauskaa käydä katsomassa päivityksiä. Kiitos vielä kerran, Ankerias!
Kiintoisaa tekstiä. Pitää paikkansa, ettei ihmisen perusluonne miksikään muutu vaikka olisi millainen internetti tarjolla ja sen olen huomannut ihan omasta perhepiiristä. Siippani on aika introvertti eikä fb tms ole saanut häntä kuorestaan ulos; surffailee kyllä mielellään anonyymisti ysikymppiläisenä ja on täydellisen tyytyväinen. Minä taas olen Campasimpukan tapaan siirtynyt ykköstä kohti. Kai kuitenkin pohjimmiltani olen jonkinsortin huomionhakuinen ”social butterfly” ja ellei olisi nettiä-blogeja-naamakirjaa, niin luonteeni tulisi jollakin muulla tavalla esille…
Niin, ehkei perusluonne muutu, mutta itsestäni tuntuu siltä, että joidenkin ominaisuuksien voima vaihtelee ikäkausittain. Minulla on ainakin introverttiys kasvussa, mutta syytä siihen en tiedä. Ehkä sitä alkaa kokea ulkopuolisuutta enenevästi juuri ikänsä vuoksi?
Täällä myös yksi not-SIP 🙂 Täytyy siis pärjätä tällä livekaverilaumalla… Jossain vaiheessa tunsin olevani kummallinen ilman facebooktiliäni, mutta nykyäänhän meitä luopioita on paljonkin. Ainakin niitä, jotka tunnustavat olevansa facebookittomia 🙂
Rouva R, minäkin olen ”eksynyt” blogiisi viime syksynä jotain kautta, jo ennen kuin Ankerias tuon mainion listansa perusti ja siitä asti käynyt tuon tuostakin lukemassa mukavia juttujasi ja ihailemassa kauniita kuvia. En vain ole tainnut koppeutua kommenttilootan puolelle aiemmin.
Meitä ei-SIPpejä taitaakin olla enemmälti!
Hauskaa, että liityit 9-ryhmään minun blogini osalta ja tervetuloa, Kotiharmi. Täytyy poiketa vastavisiitille Kokkeillaan-blogiisi. Ja kiitos ihanasta palautteesta, tuolla jaksaa taas pitkälle!
Vähän mä olen ylpee Rouvan saamasta palautteesta ja siis juuri se kateuden kohde, joka saa nauttia Rouvan bloggaamat ruuat ja kuvissa näkyvistä kattauksista. Olen siis etuoikeutettu, koska vain Minä saan nauttia myös tuoksut ja maut. Pakko tunnustaa, että hän on opettanut minu aika moiseksi ”näpäkärsäksi”. Annan myös välillä palautetta, josta hennompi ukko saisi turpiinsa, mutta tämä ns, rohkea palaute pitää tason todella korkealla. Jos nyt joskus suolan määrästä vähän kommentoi tai silleen. Rouva on kyllä kohtuullisen lahjakas myös suusanallisessa argumentoinnissa. Pari kertaa olen joutunut ihan itse miettimään, ”mitä tänään syötäisiin”. 🙂
Kiitos, rakkaani. Tiedän, että pohjimmiltasi olet hyvä ihminen!