Ihan alkajaisiksi täydennystä edelliseen päivitykseen: Herra hyväksyi Bébé-leivokset sellaisenaan, eli ohjetta voi kokeilla turvallisin mielin. Tosin partikkelikoko lienee melko iso, koska leivoksia on jääkaapissa edelleen eikä niitä kuulemma pysty syömään kerralla kunnolla yhtäkään. Pitänee siis ottaa harkintaan petit four-muottien hankkiminen.

Välipäivät ovat sujuneet töiden merkeissä ja tuulta pidellessä. Tapaninpäivän myräkän jälkeen nyt on meneillään jo toinen myteri eikä kovin tyyniä päiviä ole ollut oikeastaan lainkaan.

Meille nuo tuulet ovat osuneet ajoittain, ja ainoa niistä aiheutunut toimenpide on ollut etuoven kynttilälyhdyn poistaminen käytöstä toistaiseksi. Toissayönä se nimittäin kolkutteli viereistä metallikaidetta niin, ettö kuulosti kuin jotkin sielunkellot olisivat kaikuneet. Sellaisia onttoja kumahduksia. Hyvin epäsopivia öiseen aikaan.

Muutenkin alkaisi olla aika joulukoristeiden siirtämiseen takaisin varastoihin, vaikkei niitä lopulta niin runsaasti edes otettu esiin. Tuo kuvan minilyhty tarttui matkaani läheiseltä puutarhalta, ja se korvasi tänä jouluna isompaa kynttiläkruunuamme. En tiedä, mikä pikkulyhdyssä niin kovasti miellyttää minua, mutta se on jotenkin sympaattinen. Kenties jokin bysanttilainen vaikutelma?

Aiemmin hankkimani valkoinen Gloria-kynttilänjalka (yläkuvassa) toimi hyvin ja se kiersikin ympäri yläkertaa valaistustehtävissään.

Tämä pikkupossu on kotoisin samaisesta puutarhamyymälästä. Sen sympaattinen olemus sopi oikein hyvin yhteen vakijouluenkelimme kanssa, joka taas on Herran omin pikkukätösin askartelema ja jostakin 1950-luvun loppupuolelta.

Kuvan viehättävä jouluviehe puolestaan on Rva Uchimurinan askartelema. Ideana on siis ripustaa viehe joulukuuseen ja vieheeseen varsinainen joulukoriste. Koska meillä ei ollut kuusta, ei ihanuus löytänyt vielä paikkaansa. Nyt se roikkuu työvalaisimessani ja kimaltelee somasti.

Herran piti lähteä tänään Helsinkiin työmatkalle, mutta hänen potemansa kamala flunssa torppasi suunnitelman. Kaiken lisäksi se on tarttunut minuunkin. Aamu aukeni ankeana, kun päätä ja raajoja särkee. Tietänee hyvin rauhallista vuodenvaihdetta meidän huusholliimme.