Varoitus ravitsemusterapeuteille: tämä osuus sisältää juttua suolaisesta ja rasvaisesta elintarvikkeesta, meetvurstista. Älä lue, jos vihaat metukkaa…

Vielä kuusikymmentäluvun loppupuolella pienet koululaiset istuivat lauantaiaamupäivätkin koulunpenkillä, niin minäkin. Perheemme saapui monesti noutamaan minua koulusta ja silloin oli selvää, mihin oltiin menossa: Helsingin vanhaan kauppahalliin viikonlopun ruokaostoksille.

Halli oli todellinen idylli lukuisine myyntikojuineen. Kauppahalliretken huippuhetki koitti, kun päädyimme leikkeleitä myyvien kauppakojujen äärelle. Ostokset olivat vakiot: mortadella-makkaraa, joka pullisteli luonnonsuoleen valmistettuna, ja meetvurstia, jonka laadun minä sain valita.

Kauppiaat antoivat auliisti maistaa pienen viipaleen toivomiani makkaralaatuja. Varsin pian huomasin, että ne meetvurstit, joissa oli vähiten pieniä valkoisia pisteitä, olivat kipakimman makuisia ja sopivasti kuivakkaita. Himoni meetvurstiin oli syttynyt.

Kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin vietin rantalomaa kesähelteisessä Kreikassa, Santorinin Kamarissa. Yksin matkaavan naisen ongelmaksi tahtovat muodostua ilta-ateriat paikallisissa tavernoissa. Välttääkseni piinan pengoin apartementokseni keittiönurkkauksen varusteet: liesi, jossa oli kaksi levyä, yksi iso teräskattila ja yksi pieni kasari, jossa oli tarkoitus keittää turkkilaistyylistä kahvia, ja muutama lautanen.

Näissä oli haastetta ja lisää löytyi kyläpahasen ainoasta minimarketista, jonka valikoima yllätti suppeudellaan. Tuoreita vihanneksia toki löytyi, ja perusvalikoima kuivaelintarvikkeita, mutta aterian pääraaka-aineen kehittäminen tuotti tuskaa. Onneksi kylmähyllystä löytyi suhteellisen asiallisennäköinen meetvurstipötkö.

Ruokalaji, joka näissä luovuuteen kannustavissa olosuhteissa syntyi, on eräänlainen pastapata. Se sai sittemmin nimekseen Pastainnovaatio. Ja näin se valmistetaan:

Keitä reilu annos spagettia väljässä, suolalla maustetussa vedessä. Valuta kypsä pasta ja kaada sen joukkoon anteliaalla kädellä oliiviöljyä, jätä hetkeksi odottamaan.

Hienonna pari makeata jättisipulia, kohtuullinen määrä valkosipulin kynsiä ja pari isohkoa tomaattia. Talviaikaan ja Suomessa muutenkin purkkitomaatit sopivat hyvin, 1 tlk riittää tähän annokseen. Kuutioi meetvursti (n. 200 g) ja viipaloi Calamata-oliiveja mieleisesi määrä. Jos varastossa sattuu olemaan chilipalko, niin sellainen mukaan myös.

Kaada pastankeittokattilaan nyt niin paljon oliiviöljyä, että pohja peittyy. Kuumenna kihiseväksi ja lisää joukkoon sipulit, meetvurstikuutiot ja pilkottu chili. Paahda, kunnes sipulisilppu on läpikuultavaa ja meetvursti rapeutuu hieman.

Vaimenna keitos lisäämällä kuutioidut tomaatit. Kiehauta, mausta tarvittaessa suolalla ja mustapippurilla. Kumoa kypsä spagetti kattilaan ja kääntele ainekset sekaisin. Jatka kuumentamista vielä hetki, ja lisää sitten lopuksi Calamata-oliivit.

Tällainen yhden kattilan ruoka valmistuu mainiosti myös veneen pentterissä tai muissa hieman pelkistetyissä olosuhteissa. Tänään valmistin sen iltapäivällä ihan kotikeittiössä, sillä Herra suuntasi jo viideksi laulamaan eikä olisi ilman lämmintä ateriaa pärjännyt iltaan asti. Joulun kunniaksi kaupasta löytyi Wigrenin Whisky-meetvurstia, joka sopi ruokaan paremmin kuin hyvin.

Tänä viikonloppuna vietetäänkin sitten jo ensimmäistä adventtia. Hoosianna kaikunee huomenna Ylen Lauantain toivottujen alussa. Äkkiä meni tämäkin syksy.