Kummitusmainen sumu nousee rannasta!

Pahuksen kaunista on, mutta selviä syksyn merkkejä alkaa jo olla ilmassa. Illat hämärtyvät käsittämättömän varhain ja öisin on jo melko viileää. Päivällä taas tuntuu umpikesäiseltä ja lämpötilat heiluvat +20 C korkeammalla puolella. Ruskasta nyt ei onneksi näy vielä merkkejä.

Arkielämäkin on solahtamassa kohdilleen: Herra on määritellyt e-päivänsä tiistaiksi ja torstaiksi, ja niihin ohjelmiksi urheilua ja laulua. Rouva opiskelee maanantaisin ja keskiviikkoisin, joten perjantaista tulee siis rauhoittumispäivä. Silloin olemme molemmat illan kotosalla.

Rouvana olen varmasti sellainen tyypillinen murehtija, kun en ole saanut aikaiseksi mihinkään liikuntaan ryhtymistä. Vuosi sitten innoissani aloitin aamujumpparyhmässä, mutta kävin siellä tasan kerran. Edellisestä kuntojumpasta oli ehtinyt vierähtää varmaankin vuosikymmen, ja kylmiltään aloitettu reippailu ei oikein sujunut. Nyt otin itseäni niskasta kiinni ja ilmoittauduin seniorijoogaan. Se alkaa viikon päästä maanantaina. Toivottavasti sinne tulee kammettua itsensä ainakin toistamiseen.

Herran kuntoiluinto on kyllä suorastaan kadehdittavaa, koska esimerkiksi eilen hän kävi aamulla hiihtämässä reilun tunnin lenkin ja vielä illalla äijäjumppasi toisen tunteroisen. Tosin Herra sitten tilttasikin yhdeksältä illalla, mutta reipas poika kuitenkin!

Syksyyn kuuluuvat myös kirjauutuudet. Kävimme eilen suloisessa Piikkiön sivukirjastossa lainaamassa luettavaa ja varaamassa sitä. Hotakaisen uutuus on tilattuna ja Härkösen uusinta jään kyttäämään. Varasin myös teoksen ”Sinä päivänä”, joka on ”Rimakauhua ja rakkautta”-televisiosarjan kirjoittaneen David Nicholsin tuotantoa. Sitä kun markkinoidaan jotenkin niin osuvasti tarinana ”kuinka huolimattomasti eletyt vuodet vierivät”. Niitähän tässä alkaa olla jo läjäpäin!